sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

I'm so sorry for all that I've done, I'm so sorry for what I've become.


Äitin aviomies huutaa mulle. Äiti huutaa vuoroin mulle, vuoroin sille. Itken, yritän tukahduttaa huudot tyynyyn. En kestä tätä, kaikki ahdistaa. En syö enään koskaan. Äiti kyttäsi vieressä että söisin pitsan, koko helvetin pitsan. Itken kaiken takia, vedän peiton päälle. Mietin mistä löydän sakset. Havahdun sekunniksi. Mitä ihmettä ajattelen? En koskaan ole edes harkinnut satuttaa itseäni. Nousen ylös ja etsin saksia. Kyyneleet kastelevat pöydän. Missä ne on? En löydä saksia. Löydän levyllisen särkylääkkeitä. Se kulma on terävä. Otan sen mukaan sänkyyn. Ne huutaa taas. Itken. Raavin kymmensenttisen naarmun käteen. Se ei satu. Ihoa irtoaa pieninä palasina. Pintanaarmu. Lasken lääkkeet. Neljä kertaa 500mg. Ei. En tee sitä. Lopetan mielummin syömisen. Heitän lääkkeet seinään ja lasken pään tyynyyn.

Itken.

Anteeksi.

Viikonloppu H:n kanssa oli ihana, miksi nyt tapahtuu näin?

Anteeksi.

3 kommenttia:

  1. Voi ei, tää sun blogi on synkistyny nii paljon sekä sisällöltään että nyt myös ulkoasultaan! :/ se vihree-vaaleenpunanen väritys oli vielä jotenki toiveikas ja tosi sulonen mutta nyt mä oon jo huolissaan susta pikkunen, että onko sun ajatuksissa enää mitään positiivista...? Onko?<3

    Mä en oikeesti kestä sitä jos toi sun laihdutus muuttuu pahaksi anoreksiaksi, mä haluun et sä pysyt omana ihanana ittenäs ja säilytät sun positiivisuuden ja ilosuuden! Mä haluun et sä elät sun elämää etkä stressaa sun ulkonäöstä ja koosta, koska sä oot oikeesti niin ihana ja kaunis! Mä tiiän että sä vaan haluisit sukeltaa sinne sairauden syövereihin ja jatkaa ja jatkaa mutta mä pyydän, ihan oikeesti, että laitat tolle jutulle stopin ennen ku on liian myöhästä! Sä oot ihan liian arvokas tullakses hengettömäks luurangoks jonka elämä ei oo mitään muuta ku laihdutusta. Sä ansaitset niin paljon parempaa!!<3

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry