lauantai 26. kesäkuuta 2010

Just keep that smile on your face girl



Syödyt kalorit 444
Liikunnalla kulutetut kalorit 293

Onnistuin, pysyin alle viidensadan.
Saan ihmeellisiä kiksejä kun maha on tyhjä, tuntuu ihan siltä kun pystyisin mihin vain. Olen onnellinen, tunnen olevani taas astetta parempi ihminen. Kun minulla on nälkä, olen kuin jossain kummallisessa euforiapöllyssä.

Huomiseksi toivon auringonpaistetta kiitos:) Haluan uimaan. Menen maa-uimalaan, jotta saisin rusketuksen kaupan päälle. Se bikini-häpeä on vain kestettävä. Jos en pääse uimaan, haluan pyöräilemään.

En ole kertonut että olemme muuttamassa. Ensi kuussa. Ensin en suostunut siihen, en halua jakaa huonetta siskoni kanssa. Mutta sitten päätin pyöräillä sinne pihalle. Ja arvatkaa mitä? Meillä on uima-allas ja kuntosali pihan toisella puolella! Me likey, minähän muutan sinne!
Anteeksi (hieman) turha postaus :D

Let's get small

Tämä kuva on ihana ♥
Syy todella pitkään postaustaukoon on ollut totaalinen motivaation puute. Mutta nyt motivaatio on tullut takaisin. Aloitan taas sen 500 kcal, max 700 kcal linjan. Olen ostanut vaa'ankin, sillä en luota niihin kahteen mekaaniseen vaakaan joita meillä on kotona. Olen lihonut jonkun verran, mutta en anna sen häiritä. Tästä lähtien vaa'an lukemat saavat luvan olla päivä päivältä pienempiä. Kyllä minä vielä painan sen 50 kiloa.
Postaan vielä illalla uudestaan kun on enemmän kerrottavaa.

Olette ihania ♥

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

I'm so sorry for all that I've done, I'm so sorry for what I've become.


Äitin aviomies huutaa mulle. Äiti huutaa vuoroin mulle, vuoroin sille. Itken, yritän tukahduttaa huudot tyynyyn. En kestä tätä, kaikki ahdistaa. En syö enään koskaan. Äiti kyttäsi vieressä että söisin pitsan, koko helvetin pitsan. Itken kaiken takia, vedän peiton päälle. Mietin mistä löydän sakset. Havahdun sekunniksi. Mitä ihmettä ajattelen? En koskaan ole edes harkinnut satuttaa itseäni. Nousen ylös ja etsin saksia. Kyyneleet kastelevat pöydän. Missä ne on? En löydä saksia. Löydän levyllisen särkylääkkeitä. Se kulma on terävä. Otan sen mukaan sänkyyn. Ne huutaa taas. Itken. Raavin kymmensenttisen naarmun käteen. Se ei satu. Ihoa irtoaa pieninä palasina. Pintanaarmu. Lasken lääkkeet. Neljä kertaa 500mg. Ei. En tee sitä. Lopetan mielummin syömisen. Heitän lääkkeet seinään ja lasken pään tyynyyn.

Itken.

Anteeksi.

Viikonloppu H:n kanssa oli ihana, miksi nyt tapahtuu näin?

Anteeksi.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Not today. Tomorrow

Ollaan yhdessä ja onnellisia

Viikonloppu meni liian nopeasti. Oltiin kahdestaan meillä. Juteltiin ja katsottiin elokuvia (Pieni suklaapuoti ♥ ), juteltiin vähän lisää. Se on ihana. Menin suihkuun ja hetken päästä kuulin musiikkia. Ajattelin että se oli laittanut radion päälle koska talossa oli hiljaista, mutta kun avasin kylppärin oven katsoakseni mistä ääni tuli, se ei ollutkaan radiosta. Se istui soittamassa pianoa. En edes tiennyt että se soittaa pianoa. Katselin sitä hiljaa, en halunnut keskeyttää. Hiivin hiljaa huoneeseeni vaihtaakseni vaatteita, ja silloin se alkoi soittamaan jotai hyvin tutun kuuloista. Bellas Lullaby. Se soitti niin kauniisti. Olin onnellinen.

Eilinen meni syömisten kannalta hyvin. En syönyt mitään. Join vettä, kahvia ja 1.5 litraa sokeritonta rodeota. Mentiin leffaan ja join siellä vettä. Ei edes tehnyt mieli mitään syötävää. Tänään olenkin syönyt, mutta en jaksa masentua siitä. Uskallan kerrankin olla vähän onnellinen, joten en masennu syömisistä. En nyt. En tänään.

torstai 10. kesäkuuta 2010

You keep me alive


Postaan nyt, sillä en ehdi postata koko viikonloppuna.

Ensimmäinen työviikko lähenee loppua, kolme jäljellä. Pidän työstäni ja menen sinne mielelläni. Olen kuitenkin väsynyt ja odotan viikonloppua. Innolla ♥
Syy? H tulee meille koko viikonlopuksi. Niille teistä jotka eivät tiedä/muista: H on ihana ihminen. Siis tarkoitan sitä. Se tietää kaikista mun "ongelmista", eli söhläilyistä sun muusta, ja sitä ei haittaa. Se haluaa auttaa. Se jaksaa ja haluaa puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, toisin kun exäni joka vain textasi eikä voinut puhua mistään muusta kuin ruoasta ja siitä että se on niin v*tun fiksu ettei sen tarvi lukea kokeisiin etc etc. H on söpöllä tavalla suojeleva, lähettää tekstareita illalla tyyliin "nati nati, mene nukkumaan että jaksat sitten töissä:)". Se ihana, huolehtii mutta ei kuitenkaan hössötä. ♥ Tästä on tulossa muuta kuin kaverisuhde:)

Viikonlopun ruokalinja tulee olemaan energiajuomaa, energiajuomaa, ja lisää energiajuomaa. Minulla on tosi vaikeata syödä toisten seurassa, joten juon koko viikonlopun vettä ja rodeota (sitä sokeritonta, tietenkin). Eli kalorit tulevat olemaan päivittäin alle sata. Hyvä niin.

Kerron sitten sunnuntai-iltana / maanantaina kuulumisia.

Öitä, olette ihania ♥

Ps: Minua motivoi kamalasti tuollaiset kuvat. Haluan kokea sen tunteen, kun toinen voi kantaa sylissä valittamatta kamalaa painoa:)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Striving to be perfect, trying not to let you down.


Ruokatauko. Kävelen rappuja alas pukuhuoneeseen. Istahdan tuolille ja huokaisen. Avaan kaapin ja otan laukun esiin. Nostan esiin pussin jossa on kolme pientä muovirasiaa jotka äiti laittoi mukaani lounaaksi. Avaan ensimmäisen, sinisen. Pala mustikkapiirakkaa. Laitan sen penkille viereeni. Avaan seuraavan, vihreän rasian. Salaattia. Lasken sen sinisen purkin viereen. Sitten viimeinen, suurin rasia. Avaan sen, siellä on wokkivihanneksia ja spagetinpätkiä. Lasken sen viereeni. Katselen kolmea purkkia, jotka äitini on huolella laittanut mukaani. Huokaisen ja pyydän hiljaa anteeksi äidiltäni. Kaavin purkkien sisällöt roskikseen.

Olen kamala. Olen retkahtanut, syönyt liikaa. Päivät menevät hyvin, kunnes tulen kotiin. Näkkäriä, leipää, päärynää, omenaa, lakua.... Mitä enemmän syön, sitä enemmän ahdistun. Syödessäni ajattelen että "näinhän ihmiset normaalisti tekevät, ei tämän kuulu olla mikään rangaistuksen arvoinen asia." Kun olen syönyt, pala nousee kurkkuun. Ahdistun. Miksi tuokin piti syödä kun olet jo valmiiksi sotanorsu.

Miksi en osaa, miksi en onnistu?
En jaksa enään epäonnistua.
Haluan lopettaa syömisen kokonaan, tulla pieneksi keijuksi.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Christina Aguilera - Fighter

When I thought I knew you
Thinking, that you were true
I guess I, I couldn't trust
'Cause your bluff time is up
'Cause I've had enough
You were, there by my side
Always, down for the ride
But your, joy ride just came down in flames
'Cause your greed sold me out of shame, mmhmm

After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold resentment for you
But, uh uh, oh no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that you tried to do
I wouldn't know just how capable I am to pull through
So I wanna say thank you

'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Never, saw it coming
All of, your backstabbing
Just so, you could cash in
On a good thing before I realized your game
I heard, you're going around
Playing, the victim now
But don't, even begin
Feeling I'm the one to blame
'Cause you dug your own grave, uh huh

After all of the fights and the lies
Yes you wanted to harm me but that won't work anymore
Uh, no more, oh no, it's over
'Cause if it wasn't for all of your torture
I wouldn't know how to be this way now, and never back down
So I wanna say thank you

'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
Makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
It makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Onko tämä biisi teidänkin mielestä todella thinspaava? Toimii ainakin minulla:)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Music


Todella pikapostaus tulossa, anteeksi.

Onko teillä jotain erityisiä thinspo-biisejä joita kuuntelette? Niiden ei välttämättä tarvi olla tyypillisiä thinspo-biisejä kuten esim. Courage, vaan joku tavallinen, muulla tavalla thinspaava biisi olisi kiva.

Joten voisitteko listata omia lemppareitanne tänne? Kiitos:)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Up to my same old tricks, and it keeps getting better

Motivaatio, tervetuloa takaisin ♥

Olen iloinen. Motivaatio on tullut takaisin. (Oli jo aikakin...) Aloitan taas 500 kalorin linjan. Pakko. Olen yksin kotona, ja tein juuri kolme annosta kasvissosekeittoa itselleni, pakastan niistä kaksi ja syön yhden tänään päivällisellä. (yhdessä annoksessa on 52 kaloria). Tähän mennessä olen syönyt 293 kaloria, eli keiton jälkeen jää 155 kaloria illaksi. Toivottavasti äiti ei vaan pilaa tätä tänään pakottamalla syömään mitään kamalaa.

Ajattelin vielä pyöräillä 16 kilsaa tänään, eli kauppaan ja takaisin. Siinä kuluu 350 kaloria, laskemmalla vähän alakanttiin.

Minun on vaan ihan pakko laihtua vielä se 10 kiloa, ihan pakko. En voi olla näin iso kun koulualkaa uudestaan.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

I ain't gonna stop


Koeviikko on ohi, vihdoinkin ♥ Nyt on taas aikaa blogille...

Aloitin kesäkuun kunniaksi herkkulakon. En saa siis syödä keksejä, kakkuja, karkkeja, suklaata, jäätelöä.... Kuukauteen. Oikein minulle, ehkä se auttaisi pudottamaan edes pari kiloa tästä. Mehujäitä saan syödä, mutta vain viikonloppuina ja en kahta enempää.

Syöminen ahdistaa. Jos ei sinä hetkenä kun tungen ruokaa suuhun, niin viimeistään sitten kun lautanen on tyhjä. Miksi söin tämän? Olisin pärjännyt hyvin ilmankin. Tai puolet olisi riittänyt... Aamuisin päätän että en saa syödä enempää kuin 500 kaloria. Onnistunko? En, sillä äiti on tarkka päivällisen suhteen. Onneksi kohta on loma. Silloin olen ensimmäiset neljä viikkoa töissä, ja siellähän ei voi syödä kokoajan, vain lounarilla. Onneksi näin...

Olen niin motivoitunut laihtumaan koulun alkuun mennessä. haluan nähdä niiden ilmeet, kun olen kauniimpi, pienempi. Tuskin olen 50 kiloisenakaan mikään pieni ja siro, mutta en yhtä iso kun nyt. Tämä motivaatio alkoi siitä kun näin kuvia itsestäni kouluvuoden alussa. Olin niin iso, läski. Painoin silloin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Ne kuvat olivat kamalaa katsottaa, ja kaikki näkivät ne. Niissä seisoin kyttyrässä, melkein 70 kiloisena. Oksetti nähdä ne, kurkkua kuristi ja kyyneleet tulvivat silmiin. Ei. Koskaan. Enää. Seuraavan kerran kun ne näkevät kuvia minusta, olen 20 kiloa kevyempi kuin niissä kamalissa kuvissa. Lupaan sen.