sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nobody knows


Tulin äsken kotiin bestiksen luota. Sillä oli synttärit, ja ne jotka muistavat niin tietävät sen postauksen jossa kerroin siitä. Eli... Viikonloppu meni hyvin. En syönyt eilen mitään, join vain energiajuomaa kahdensadan kalorin edestä. En vain pysty syömään muiden edessä, varsinkaan en H:n lähellä. Eilen oli vain yksi tukala tilanne kun piti syödä hanpurilaisia ruokapöydän ääressä, mutta selvisin siitä: Olin laittanut vessapaperia hupparintaskuun ennen ruokailua, ja sitten istuin vain siinä pöydän ääressä ihan tavallisesti ja sujautin ruoat taskuun.

Toinen ilmoitusluontoinen asia: Aamupaino tänään oli 57. Viisikymmentäseitsemän!! En ole painanut tuon verran moneen vuoteen viimeksi neljännellä luokalla.
Mutta...
En ole vieläkään tyytyväinen. Olen laihtunut 11 kiloa vuoden alusta lähtien, mutta sama läski olen vieläkin. En uskalla laittaa noita sydämiä tuonne sivuun enempää kuin 59:ään, sillä osa tuosta painosta on nestettä, ja se tulee takaisin.

Haluan kertoa vähän enemmän H:sta. Olen tuntenut sen pari vuotta, ja se on ihana ihminen. Se on ainoa joka tietää näistä mun laihdutusjutuista. Toivon että meistä tulee vielä jotain. En ole koskaan tavannut kundia joka on niin ihana. Me istuttiin eilen siellä sohvalla ja mä olin tosi väsynyt ja oli huono olo. Vähän ajan päästä nojasin H:n olkapäätä vasten, ja yhtäkkiä makasinkin sen sylissä. Siinä oli ihanan lämmin ja turvallinen olo. Olin siinä monta tuntia, taisin nukahtaakin välillä. Energijuomien takia päässä pyöri, mutta H silitti hiuksiani ja sanoi että kaikki on hyvin. Sen piti kuitenkin lähteä vähän ennen kahtatoista kotiin, koska oli niin pimeää. Mä menin ulos sen kanssa ja seisottiin siinä sitten. Yhtäkkiä silmissä sumeni ja tunsin että meinasin kaatua. H nappasi musta kiinni ja piti mut pystyssä. Se katto mua tosi huolissaan ja sanoin sille: Anteeksi että mä oon tällanen, mulla on vaan huono olo. Sitten hetken päästä kuiskasin itku kurkussa: Mä en oo syöny mitään tänään, anteeks. Mä yritin. Nojasin siihen ja itkin. H kuiskasi korvaani: Syö kiltti nyt jotain. Ihan mitä vaan. Meinasin taas rojahtaa maahan. Teki mieli itkeä kaikki ulos. H on ainoa, joka tietää. En voi valehdella sille. En vain osaa.

Kalorit tänään ylöspäin pyöristettynä 500.

8 kommenttia:

  1. Kirjotat aivan ihanasti :) Joten päätin ruveta lukemaan :)
    Tsemejä sulle!

    VastaaPoista
  2. voi kuule kulta, sulla on mennyt syömisten kannalta tosi hyvin! mutta älä jooko päästä itteäs huonompaan kuntoon, koska sä jos kuka ansaitset ilonaiheita ja onnellisuuden♥
    onneksi olkoon kans tosta painosta. tää postaus anto mullekin vähän lisää motivaatiota laihdutukseen.
    pärjäile jookos ♥ haleja.

    VastaaPoista
  3. Onneks sun elämässä on noin ihana ihminen joka välittää susta<3 Usko ja kuuntele sitä äläkä ketään idiootteja, joohan? :)

    VastaaPoista
  4. Sä olet onnekas kun olet löytänyt noin ihanan ihmisen rinnallesi vaikeina aikoina :)
    Voimia tosi paljon! <3

    VastaaPoista
  5. olet ihanaihana miten oletkaan pystynyt tuohon. Oletko noudattanut koko tämän vuoden jotain tiettyä kalorimäärää?

    olethan ihana

    VastaaPoista
  6. Oi kirjoitat niin ihanasti! Oon lukenu jo sun blogiis hetken aikaa.. I love it! Ihailen kurinalaisuuttasi. Älä pliis näännytä ittees liikaa, se ei tee hyvää.. Mutta kuitenkin zemppiä ja ziljoona halia <3

    VastaaPoista
  7. Ihanaa lukea edistymisestäsi. Muistan kun tuossa oli vain yksi sydän.. :) On kyllä ihanaa tuntea itsensä heiveröiseksi toisen vieressä, mutta samalla myös niin surulliselta.

    Onneksi sullakin on joku joka tukee.

    VastaaPoista
  8. Ooi! :) Vähän ihanaa <3 Tää blogi on muutenkin tosi kiva :)

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry