torstai 1. huhtikuuta 2010

Now we know what not to do again

Päätin toissailtana että alan syömään 800-1000 kaloria päivässä, ettei tämä menisi epäterveelliseksi. Kaikki meni hyvin eilen, mutta nyt ahdistaa tosi paljon. Itkettää kun ajattelen mitä kaikkea olen syönyt. Itken koska tiedän että pärjäisin ihan hyvin vähemmälläkin, ja että sitä ruokaa ei tarvitse tällainen läski, se ei ole mulle kuuluva asia. Mutta miksi mua ahdistaa ja itkettaa tää niin paljon? Eikö kaikki muut ihmiset syö melkein 2000 kaloria päivässä? Eikä ne kyllä istu vessassa itkemässä eikä ahdistu pullasta:/

Olen surkea läski, en pysty edes olemaan syömättä. Läskiläskiläski.

Kylläisyyden tunne on kamala; se muistuttaa siitä että taas tuli syötyä turhaan. Tyhjä vatsa on hyvä merkki, se tarkoittaa että kontrolli on pysynyt koko päivän. Kun päässä pyörii syömättömyyden takia, se on hyvä asia. Maailmassa on sentään yksi, asia, josta minä päätän, jota minä voin kontrolloida.
Haluan takaisin sen tytön, joka söi 200-500 kaloria päivässä, jota ei himottanut mitkään hiilarit ja joka kävi salilla joka päivä. Miksi en osaa edes laihtua kunnolla?

3 kommenttia:

  1. "Haluan takaisin sen tytön, joka söi 200-500 kaloria päivässä"

    Tiedän just mitä tarkoitat, mäkin kaipaan sitä "entistä minää"
    Koita jaksaa <3

    *haleja

    VastaaPoista
  2. Mäkin kaipaan mun entistä minää joka söi vähän ja joka ei ees aatellu nälkää, joka laihtu nopeesti ja paljon :/

    Voimia ja haleja pikkunen<3

    VastaaPoista
  3. "Päätin toissailtana että alan syömään 800-1000 kaloria päivässä, ettei tämä menisi epäterveelliseksi."

    Hyvä päätös, toivottavasti pysyt siinä. Tsemppiä, olet tärkeä<3

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry