keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

It's hard to face an enemy who has outposts in your head

Puhuttiin äitin kanssa asioista. Ihan normaaleista, ei mitään erikoista. Sitten se katsoi mua surullisen näköisenä ja sanoi:

-Sä olet niin vahva ihminen ja sä et näytä kenellekkään vaikka sulla olis todella paha olla. Sun silmistä ei näe, vaikka joku olisi rikkonut sut.
Olenko todella onnistunut piilottamaan tunteet, kaiken sen negatiivisen, kamalan ajatusmaailman äidiltäni, ihmiseltä joka tuntee minut parhaiten? Olen tainnut onnistua.
Pääni on sekaisin. Ajatukseni on vallanut joku ulkopuolinen... ei henkilö, mutta asia. En ajattele enään mitään muuta kun kaloreita, liikkumista ja ruokaa. Nälän tunne on ihanin tunne, se ainoa oikea. Kun maha on ihan täydellisen tyhjä, minulla on puhdas olo. Kun olen syönyt... No, loput arvaatte varmaan. Ahdistaa, olen vihainen, miten alennun tekemään mitään näin kamalaa? Olen liian iso syömään, ruoka on laihojen etuoikeus.
Esimerkiksi tänään oli tarkoitus että olisin mennyt kuntosalille koulun jälkeen. Sen takia söin sitten aamupalan, jugurtin ja leipää, jotta tekisin kunnolla töitä salilla ja ei olisi niin oksettava olo jälkeenpäin. Tunnilla äitini sitten soitti ja sanoi että on sitten kiire kotiin, sillä mun pitää olla lapsenvahtina koulun jälkeen. Sekosin, ahdistuin. Miksi menin syömään aamulla, kun en nyt pääsekkään salille? Tunsin kuinka ahdistus nousi kurkkuun ja en pystynyt ajattelemaan selkeästi.
Mitä teen? Miksi ajattelen näin? Haluan vain laihtua. Olin vuoden alussa aivan varma että jokaisen laihduttamani kilon myötä olisin aina vain onnellisempi. Mutta ei. Jokaisen pudottaman kilon myötä ahdistus vain kasvaa, täydellisyyden ja laihuuden tavoittelu syvenee.

Vain yksi kilo vielä, niin olen onnellisempi kuin eilen.

2 kommenttia:

  1. kiitos. <3 tunnen silti itseni heikoksi, kuka vahva ihminen rikkoo itseään näin niin kun mä teen?
    mulla on toi sama juttu kun sulla, ilon tuo pienempi numero vaa'alla ja surun tunteen, kun on syönyt enemmän kuin mitä piti.
    ei enää normaaleja iloja ja suruja. :/ joku paha sielu on ottanut meistä vallan.
    voimia sulle paljon! älä anna tän sielun viedä sua ♥

    VastaaPoista
  2. Moi, kiinnostaisiko sinua yhteisblogin kirjoittaminen? Kyseessä olisi blogi, johon muutama samanhenkinen voisi kirjoittaa ajatuksiaan, arkipäivää, syömisjuttuja, ahdistuksia, iloja ja suruja. Voitaisiin tukea, lohduttaa, jakaa, neuvoa, keskustella asioista, joista muille ei välttämättä oo niin helppoa puhua.. Emailini: minnifleur@gmail.com Lähetä vaikka mailia jos olet kiinnostunut:)

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry