tiistai 30. maaliskuuta 2010

I have lost myself again


Oli todella ihanaa lukea kaikkien ihanien ihmisten unelmista, en olisi uskonut että niitä olisi tullut noin monta, kiitos ♥

Anteeksi (taas kerran) viikon kestäneestä postaustauosta, yritän parantaa tapani. Syy taukoon on... Häpeä. Häpeän itseäni, käytöstäni, syömistäni. Päätin noin viikko sitten yrittää elää normaalisti, erityisesti ruoan suhteen. päätin, että haluan syödä normaalisti, suhtautua ruokaan niin kuin kaikki muutkin ja nauttia siitä.
Ja paskat.
Jokaiset aterian jälkeen ahdistus on kasvanut, jokaisen haarukallisen jälkeen housut kiristävät aina vain enemmän. Jokaisen aterian jälkeen ahdistaa ja itse-inho valtaa mielen.
Ajattelin antaa tämän postauksen aiheeksi ruoan. Sen tarkoituksen minulle ja sen vaikutus elämääni. Keep reading, it can get interesting.

Ruoka. Food. Mat. Alimento.

Koulun ruokatunti. Yleisimmin kuullut kommentit (minulle) ruokapöydässä: "Sä et taaskaan syö. Eiks sulla oo nälkä? Sulla ei oo ikinä nälkä!" En voi syödä toisten ihmisten seurassa. Tarkemmin kuin ajattelee, en saisi syödä ylipäätänsä. Ruoka on laihojen ihmisten etuoikeus. Kenenkään ei tarvitse katsoa minua ja ihmetellä miten tällainen lehmä kehtaa tunkea ruokaa suuhunsa vielä enemmän, ihan kun läskiä ei olisi tarpeeksi jo nyt. Eli en syö koulussa.

Bussissa minua ällöttää ihmiset jotka istuvat viereeni ja mussuttavat ties mitä pullaa. Eivätkö he voi odottaa kunnes tulevat kotiin? Se rapina oksettaa minua, vielä enemmän kakoo se maiskuttaminen. Mitä mieltä olen ihmisistä jotka syövät banaania kova-äänisesti? SIIRRY POIS TAI SYÖ HILJAA!!!

Joskus unelmoin siitä, että voisin syödä ilman, että tulee itku tai edes huono omatunto. Mutta haluan olla kaunis, haluan että ihmiset jaksavat kantaa minua sylissä ja reppuselässä ja ihmetellä, miten en paina mitään. Haluan olla muiden tyttöjen kateuden kohde pukkarissa, kun he katsovat minua ja ihmettelevät miten olenkaan niin laiha, täydellinen.
En pysty jatkaan tätä "syö normaalisti"- asiaa. En pysty. Seuraava lause päteekin minuun todella hyvin:

If I eat anything, I'll eat everything, so I eat nothing.

Ja nyt herää kysymys: Miksi tavallinen syöminen oli niin vaikeaa vaikka minulla ei ole mitään ongelmaa ruoan suhteen, olen ihan terve, ei mitään erityistä. Miksi alkaa sitten itkettämään ja ahdistamaan heti kun ruoka on syöty?

Ja viimeiseksi: kertokaa mitä teille tulee mieleen sanasta ruoka. Mitä se teille tarkoittaa ja miten te siihen suhtaudutte.

11 kommenttia:

  1. mä yritän pitää sellasen tutun ajatuksen mielessäni 24/7 että 'eat to live, don't live to eat' elikkä just sitä että älä elä syödäksesi, vaan syö elääksesi. haluan oppia syömään vain sen takia että pysyn terveellisenä ja hengissä.

    VastaaPoista
  2. Ja viimeiseksi: kertokaa mitä teille tulee mieleen sanasta ruoka. Mitä se teille tarkoittaa ja miten te siihen suhtaudutte.

    Ruoka. Liikaa. Läski. Ahmatti. Karkit. Rasva. Reidet, maha. Vessa, oksennus. Epäonnistuminen. Uusi lupaus.

    Mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut todella nopeasti, en voi olla ajattelematta sitä, ja silti vihaan sitä niin paljon. Mulla on joku bulimian tapanen, lupaan jokaisen oksennuskerran jälkeen: Nyt tää loppuu, en enää oksenna! Ja kuinkas sitten käykään.

    VastaaPoista
  3. Mulle ruoka on nautinto, valitettavasti. Mun mielestä ruuan syöminen on hauskaa. Elämä on yksinkertasesti hauskempaa kun samalla leuat liikkuu ja hampaat pureskelee ruokaa.

    Mut sillon kun mä katon itteeni kylpyhuoneen peilistä, sillon kun maha pullahtaa reisille, ja kun tissivako alkaa läheneen viittätoista senttiä, mä vihaan ruokaa. Vai vihaanko mä itteeni ja sitä, etten voi vastustaa sitä?

    Eli mulla on ruokaan viha/rakkaus -suhde.

    VastaaPoista
  4. Rakastan ruokaa, niin hassulle kuin se kuulostaakin :D Rakastan kaikkia ihania makuja ja äidin tekemiä ruokia. Olen silti sitä mieltä, että ruuasta voi nauttia vain jos sitä syö vähän. Mikään ei korvaa sitä nautintoa kun saa jotain todella hyvää ruokaa silloin kun ei ole syönyt paljoa muuta ja voi aivan hyvällä omalla tunnolla istua alas nauttimaan siitä. Jos ruokaa syö liikaa, ei saa sitä samaa nautintoa. Se pieni ruokahetken euforia tulee juurikin siitä, että on oikeasti lupa syödä. Siksi en osaa nauttia ruuasta silloin kun syön ns. normaalisti. Silloin sitä ruokaa on vain yksinkertaisesti liikaa.

    VastaaPoista
  5. Nirso. Olen todella valikoiva mitä ruokaan tulee. Nautin siitä jossain määrin, mutta huomaan että ruoasta nauttimisesta on tullut (ja tulee) koko ajan vaikeampaa

    VastaaPoista
  6. se on jännä juttu, miten ne rajat hämärtyy aina enemmän, mitä enemmän niitä miettii. Tsemei !

    VastaaPoista
  7. Ruoka on vihollinen... Ja samalla paras ystävä.
    Hyvinä päivinä vihollinen, huonoina paras ystävä. Eikä silloinkaan kauaa.

    Ainakin itse kun syön, en ajattele miltä minusta minuutin tai parin päästä tuntuu; kamalalta.

    Ruoka on turha asia ja ilman sitäkin voi elää. Ainakin hetken.

    Ruoka on yliarvostettua ja en ymmärrä miksi sen tulisi olla nautinto, sen kuuluisi olla energian lähde.

    Minuun pätee tuo sama :
    If I eat anything, I'll eat everything, so I eat nothing.

    FOOD ISN'T GOOD FOR ME!

    VastaaPoista
  8. oloni on varsin kamala... hyvä, että pääsen sängystä edes ylös kun olen kotona.. hoidossa on pakko nousta.. täällä mikää ei pakota nousemaan, mistään.

    VastaaPoista
  9. voi kiitos kiitos haleja myös takaisin päin, toivottavasti tuo kevätaurinko sais vähän pirteemmän olon ja paremman motivaation aikaan :)

    VastaaPoista
  10. Ruoka tuo minulle mieleen läskin, ahdistuksen ja pakokauhun..

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry