perjantai 19. helmikuuta 2010

Make the most of yourself, for that is all there is for you

Olen syönyt tänään liikaa. Odotan hiihtolomaa kauhulla. Pelkään niin kamalasti että lihon. Koulupäivinä on niin naurettavan helppoa olla syömättä, mutta kun joutuu olemaan kotona viikon... Oksettaa jo pelkkä ajatus...
Ei hajuakaan päivän kaloreista, mutta lupaan laskea kaloreita koko hiihtoloman. Lupaan.
Kaikki vaan ahdistaa nyt, tunnen kaiken rasvan imeytyvän joka puolelle. Olen ällöttävä, oksettava, laiska. En vain onnistu, epäonnistun kaikessa.

Koulukaan ei mene niin kuin haluaisin. Tiedän, että olen ylisuorittaja.
Kuulostaako tutulta? En ole koskaan tyytyväinen, en ole koskaan tarpeeksi. en ole koskaan tarpeeksi laiha, kaunis, ahkera, reipas, ystävälinen.... En ole läheskään tyytyväinen itseeni.

Kymppimiinuksesta jää mieleen vain se miinus.

Olen aina halunnut olla kaikille mieliksi. Olen aina ollut se kiltti tyttö, josta ei ole kenellekkään vaivaa ja joka ei koskaan valita. Kaikki luottavat siihen että hoidan asiat niin kuin pitääkin. Jo päiväkodissa halusin olla reipas ja kiltti. Olin kaikkien kaveri ja autoin pienempiä. Ala-asteella autoin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Ylä-asteella hoidin kaikki kotityöt. Nyt olen vapaa-ehtoisena auttamassa vanhuksia. Mutta kuka auttaa minua? Kuka on minun tukena kun tarvitsen apua?

En pysty kontrolloimaan mitään. Siksi olen tarkka syömisistäni. En voi pitää huolta kaikesta, mutta vain minä voin määrätä mitä suuhuni pistän.

Onko muuten mitään ideoita erilaisiin kuukausiin siinä mielessä, että kun ihmiset viettävät kaiken maailma tipattomia tammikuita ja hiilarittomia helmikuita, onko kenelläkään mitään kivaa "suunnitelmaa" jokaiselle kuukaudelle? En kyllä osannut selittää mutta...


Tein äsken pari kuvakollaasia, laitan ne tänne thinspoksi:)




4 kommenttia:

  1. Mulla on tipattomat tiistait, herkuton helmikuu, mässäilyvapaa maaliskuu, hymyä suulle huhtikuu.. noeij :D

    Mutta se on niin totta et ku ite auttaa ni välttämättä kukaan ei sit auta ku ite tarttis apua eniten. Mutta ehkä ehkä se Karma joskus sanoo kiitos ja kaikki alkaa sujumaan?

    Lets see, shall we?

    Kivaa perlantaita!

    VastaaPoista
  2. Huomenna on uusi päivä! Älä murehdi nyt tästä päivästä, huomenna on uusi mahdollisuus <3
    Mulla on ihan sama: haluan olla kaikille mieliksi ja sen takia en halua valittaa kenellekkään mun murheista, paineet kasvaa yms. kivaa... :/
    Tsemppiä ja voimia <3 Me tullaan vielä onnistumaan.

    VastaaPoista
  3. Olet varmaan oikeassa. Avun hakeminen tuntuu vaan niin väärältä. Mä en ansaitse apua.

    "Olen aina halunnut olla kaikille mieliksi. Olen aina ollut se kiltti tyttö, josta ei ole kenellekkään vaivaa ja joka ei koskaan valita."
    Mulla oli ihan samanlaista, ennen kuin sain apua masennukseeni ja psykiatri takoi päähäni, että mulla on oikeus tunteisiini eikä niitä tarvitse tukahduttaa. Me lukijat ollaan sun tukena, mutta kannattaisiko harkita psykologille juttelemista? Se voisi oikeasti helpottaa sun oloas.

    Tsemppiä, olet tärkeä♥

    VastaaPoista
  4. Oot oikeassa, ei niihin mitään keinotekoista makua kaipaa. :D

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry