torstai 18. helmikuuta 2010

Heartbreaker

Tiedän, että tämä on laihdutusblogi, mutta mulla on nyt kerrankin ongelma, joka ei liity laihdutukseen. Lopeta lukeminen nyt vaan jos ei kiinnosta...

Eli homman nimi on mun poikaystävä. Ja sen kaveri. Tää on niin klassista. Me ollaan oltu yhdessä vähän yli neljä kuukautta, mutta nyt oon huomannu, etten rakasta sitä enään niin kuin ennen. Se hokee koko ajan että se rakastaa mua, mutta mulle ne sanat ei enään merkkaa mitään, ne on yhtä tyhjän kanssa. Mutta on siinä ihmisessä huonotkin puolet. Se sanoo typeriä asiota vaikka se ei edes ajattelen että se olisi loukkaavaa, ja se tekee typeriä asioita.
En halua vaan satuttaa sitä ja sanoa että tää on nyt loppu. En pysty, en tiedä mitä mä teen.
Ja sitten tullaan sen kaveriin, joka oikeastaan on meidän yhteinen kaveri. Sen nimi on J. Mä taidan vähän tykätä siitä. Tiedän, tää ei oo oikein koska olen varattu, mutta en ole tehnyt mitään. No anyways, J on todella ihana mua kohtaan. Se lainaa mulle sen takkia joka päivä kun jäädyn koulussa, ja tänään ku abit heitteli karkkeja juhlasalissa, me istuttiin vierekkäin. Sitten kun karkit alkoivat lentelemään, se sanoi: "Laita pää tähän mun eteen ni sulle ei tule karkkeja päähän". Se tekee sellaisia ihania pieniä juttuja, vaikka en ole varma jos se edes huomaa sitä. Sitä ei haittaa vaikka istutaan vierekkäin ja mun käsi on sen jalkaa vasten, eikä sitä haitannut kun nukahdin koulussa sohvalle ja mun pää oli tyyliin sen sylissä. Olen todella onnistunut saamaan itseni ongelmien keskelle, en tiedä mitä teen.

Tai oikeastaan tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitää tehdä. En vain pysty siihen.

Voi ei. Mä tiedän, että tää mitä mä teen ei ole oikein, se on väärin. Joten pliis, älkää lähettäkö tänne miljoonittain vihaisia "olet täysin moraaliton-kommentteja". Lähettäkää vaikka sitten ihania tsemppisanoja, jotta pystyisin tekemään sen mitä mun pitäisi tehdä. Mä vaan tiedän, että silloin mä murskaan yhen jätkän sydämen. En vain ymmärrä miten tulevaisuus onnistuu jos teen sen. Me kaikki (minä, poikkis ja J) ollaan kaikki samalla luokalla! Tiedän, että mun pitäis tehä se. Onko jollain ihanalla ihmisellä täällä kokemusta samasta asiasta?

Anteeksi kulta.

6 kommenttia:

  1. Voi sua ihanaa ihmistä, kiitos <3 ISO hali sulle kans, sulla on nyt varmaan vaikeeta
    :( Itse en osaa auttaa, mulla ei oo kokemusta poikaystävästä tai ihastuksista, mutta ehkä sun pitäis puhua sun poikaystävälle? Tai siis sanoa sille suoraan, mikä sua esim. ärsyttää tai jotain? Olen pahoillani, kun mä en oikein osaa auttaa, mutta voimia sulle paljon <3 Toivottavasti joku kokeneempi osaa auttaa tässä.

    VastaaPoista
  2. no mulla ei varsinaisesti siis ole kokemusta tollasesta tilanteesta , mutta jos oisin sä eroaisin kyllä poikaystävästäni ja sanoisin että mulla saattaa olla tunteita yhtä toista kohtaan eikä ois reilua enää jatkaa suhdetta. sitten kattoisin miten asiat menee tän toisen jätkän kaa (:

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta kommentista. Itseasiassa äiti ei sitten huutanutkaan mulle. Se ei puhunut mulle ollenkaan kun tulin kotiin. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu..

    Ootko sä ihan varma, ettet alkaisi katua poikaystäväs jättämistä jonku ajan päästä? Mä nimittäin mokasin ja jätin poikaystäväni, koska seurustelu sen kanssa ei tuntunut oikealta. Kuukausi eron jälkeen huomasin ikävöiväni ja oikeasti rakastavani häntä. Pyysin anteeksi ja olemme taas yhdessä. Nii takasin asiaan. Jos oot varma, ettei sua ala myöhemmin kaduttamaan, ni mun mielestä sun kannattaa jättää poikaystäväsi nätisti. Jos olisin sä, ni sanoisin a) ettei pojassa ole mitään vikaa, eikä syy ole hänessä mutta plaaplaaplaa b) sanoisin suoraan syyn erolle.

    Anteeks tää romaani. En kyllä tiiä onko tästä mitään apua, mut emmä usko että tästä kommentista mitään haittaakaan olisi :)

    Voimia, asioilla on tapana järjestyä<3

    VastaaPoista
  4. Itellä ei kyllä ole kokemusta samasta, mutta pakko sanoa väliin, että ihastuminen on ihanaa. <3
    Sinuna varmaan keskustelisin poikaystävän kanssa asiat halki, etenkin kuinka hän tuntee tällä hetkellä ja miltä susta itestä tuntuu. Varmaan haluat kuitenkin erota kavereina? Voin nimittäin sanoa, että mun ja mun exän tilanne on niin vittumainen. Kävellää toistemme ohi nokat pystyssä ja joskus tervehditään jos sille päälle satutaan.
    Mutta paljon tsemppiä! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

    VastaaPoista
  5. mulla on pientä kokemusta samasta asiasta.. Mutta mä sanon sulle että sun pitää tehdä se hirveä teko ja jättää sun poikaystävä. 4kk saattaa tuntua nyt hirveän pitkältä mut usko pois, ei se ole elämästä hirveän kauan.. Tee se nyt ennenkuin kidutat sun itseäs ja sun poikkista ku et oikeasti tykkää siitä niin täysillä. <3 molemmat voi olla täysin onnellisia jonkun toisen kanssa ja rakastaa niitä täysillä.:( hirveeltä se kuulostaa mut se on totta. et sä turhaan muuten ajattelis noin tosta sun kaveri pojasta. :)

    VastaaPoista
  6. Minulla on todellakin kokemusta. Oikeastaan aika yleistä juuri tuo, että poikaystävän kaveri alkaa miellyttämään. Siinä on juuri se "kielletty hedelmä" mikä kiehtoo. Siis vaikka ei olisikaan ilkeä ja hirveä moraaliton ihminen.

    Oma neuvoni olisi, että tuossa ikävaiheessa asia tuntuu suurelta, mutta anna asian vain olla. Suosittelen että jos tunteet alkavat tuosta voimistumaan, niin ehkä ero olisi parempi ratkaisu. Vaikka kaveri tuntuukin nyt ihanalta, voi hän olla jotain aivan toista sitten jos seukkais.

    Itsekin vähän tappelin tuossa iässä samojen kokemuksien kanssa, mutta kun erosin poikaystävästäni, niin hänen kaverinsa tietysti kävi "vapaaseen lihaan kiinni" tai ainakin.. yritti. Itseäni ei olisi lainkaan enää voinut kiinnostaa tuo poikaystävän kaveri.

    Aattele asiaa muuten siltä kannaltakin, että ei poikaystäväsi sydän siitä ehkä murtuisi kuitenkaan.. Mun mielestä rakkauteen kuuluu pikku mustasukkaisuus, ja jos poikkikses ei välitä / edes huomaa mahd. tunteitasi kaveria kohtaan, tai edes sitä että sun tunteet on vähentyny sitä kohtaan, niin voi sanoa että eipä se taida liiemmin välittää. Tai niin paljoa että tuosta suhteesta Suurta ja Sitä Oikeaa tulisi.

    Nimim. kokemusta suhteista. 4 kk on niin lyhyt aika ettei siinä ehdi tuntemaan toista nimeksikään, etenkään jos ei asu avoliitossa. Tsemppiä

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry