lauantai 27. helmikuuta 2010

What's your thinspiration?

Olen melkein onnistunut tänään. Piti syödä 600 kaloria, tuli syötyä 612. Ottaa päähän aika paljon. 12 kaloria yli, ei voi olla totta... Paino oli äsken (huom. 5 minuuttia sitten) 63.5. Siis tää ei voi olla totta, oon laihtunu 1.5 kg neljässä? päivässä! O.o... No, eipä ole valittamista, oli se sitten nesteiden takia tai ei:)
Huomenna on se 800 kalorin päivä. Pelottaa, että mä lihon kun saan syödä niin paljon. Varmana lihon takaisin ne 1.5 kiloa... Maanantain 200 kcal päivä taitaakin sitten mennä ihan hyvin, koska olen kotona vasta kahdeksalta illalla, jolloin syön ensimmäistä kertaa sen päivän aikana.
Kyselin vähän noista kuvista, ja aion laittaa tänne joitakin kuvia jota olen koneelle tallentanut, vähän kaikkea. Enjoy:)





Thinspo


Before/after



Ja lopuksi

perjantai 26. helmikuuta 2010

If you want to be thin, you have to have control

Perfection.
Tänään on mennyt jo ruoan puolesta paremmin. Päätin jatkaa 2468:ää, ja tänään otin sen 400 kalorin päivän. Kalorit ovat tältä päivältä 397, eli aivan rajalla, mutta ne ei mennyt yli, ja se on hyvä. Kävelin puolen tunnin lenkin joka kulutti noin 100 kaloria, joten painoa ei ainakaan pitäisi tulla lisää. Toivottavasti. Maanantaina on fysiikan uusintakoe, enkä ole aloittanut lukemista. Hyvä minä... Huomasin vaan tuossa äsken ettei lukemisesta kuitenkaan tule nyt mitään, joten jätän sen suosiolla iltaan tai viikonloppuun.
Paino ei ollut onneksi noussut paljon, vaikka söin eilen aivan järkyttäviä määriä ja toissapäivänä alle 200 kaloria. Hyvä näin. Mun paino on nyt vaan jumittanut niin kauan tuossa samassa 65:ssä, että en aio lopettaa 2468:aa ennen kuin paino alkaa viitosella. Siihen siis on matkaa 4-5 kiloa, joten enköhän selviä. Tämä päivä on sitä paitsi ollut yllättävän helppo, ei ole yhtään niin huono olo kun silloin kahdensadan kalorin päivänä. Silloin pyörrytti, päätä särki, ja ajattelin vain ruokaa. Nyt olen syönyt päivän kalorit ja olen aivan täynnä, ei ole yhtään nälkä:) Olen sitä paitsi syönyt aika paljon... Ihmettelen vähän, mistä tämä motivaatio nyt tuli... Mutta onhan tämä vain hyvä asia, ei siinä mitään:)
Huomasin äsken että tästä tulee 50. postaus. Järkytyin myös vähän kun näin profiilinäkymän. 1000. Oho... iloinen yllätys se kuitenkin oli:)
Kiitos myös 47:lle ihanalle lukijalle, olette mahtavia ♥

Onko kenelläkään muuten mielessä jotain toivepostausta? Iso thinspo-kuvaextra, ihania, motivoivia lauseita, reverse-thinspoa, before/after-kuvia, mitä te haluatte? Kommentoikaa, niin katsotaan mitä saadaan aikaiseksi:)

torstai 25. helmikuuta 2010

No smile is as beautiful as the one that struggles trough tears

-1kg
Kaikki on sekaisin kotona. Äiti huuta siskolle, äiti ja isä riitelevät (puhelimen välityksellä, ne on eronnu eikä isä asu täällä). Otin pikkusiskon mun huoneeseen, koska se itki hysteerisesti. Kaikki on sekaisin. Syömiset hävettää, en todellakaan pysynyt neljässäsadassa. Hävettää, itkettää ja on kamala olo kaikin puolin. Oli kamalaa itkeä pikkusiskon nähden. Sille olen aina ollut se Vahva joka ei koskaan itke. Istuttiin sängyllä, halasin sitä pientä ihmistä ja vakuutin, että kaikki on vielä hyvin. Ei kenenkään kaksitoistavuotiaan tarvitsisi uhata itsarilla koska se ei näe isäänsä tarpeeksi usein. Syötin sille jätskiä, lahjoin sen Justin Bieberin julisteilla, puin sille mukavat verkkarit jalkaan ja laiton mun sänkyyn lepäämään. Sanoin että kaikki on kohta taas hyvin.

En jaksa enään kaikkea. Välillä musta tuntuu että olisi tosi ihanaa päästä puhumaan jollekkin tästä kaikesta. Siitä, että en vieläkään ole päässyt vanhempien eron yli, siitä, että isäpuoleni on kamalin tuntemani ihminen, siitä, että ruoka ahdistaa, ja siitä että en vain aina jaksa. Mutta en voi, olen oppinut että puhumisesta seuraa vain harmia. H on ruotsissa, joten en voi puhua senkään kanssa. Se on niin ihana ihminen. Sille voin kertoa aika paljon, eikä se tuomitse, yrittää vain auttaa. Mutta koulukuraattori? Ei kiitos, äiti saisi kohtauksen jos se saisi tietää kaikesta. Enkä mä vaan voi kävellä sinne kuraattorille, pamauttaa oven kiinni, kaatua sohvalle ja itkeä silmät päästä. Sillä just noin tapahtuisi, jos mä sinne menisin. En vaan voi, mun pitää jaksaa nyt yksin.

Aamulla menin vaa'alle, ja paino oli kilon vähemmän kuin eilen. Huomenna se on sitten kaksi kiloa enemmän, koska olen syönyt järkyttäviä määriä koska on niin paska olo. Olo oli kyllä vielä paskempi kun olin tyhjentänyt sen jätskipurkin, mutta....

Anteeksi näin hilpeä postaus, en vain jaksa nyt.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Food hinders your progress

Tänään on mennyt tosi hyvin! En usko itsekkään tätä! Aloitin 2468:än kunnolla tänään, ja en ole syönyt yhtään liikaa!

12:05 jugurtti, 80 kcal, kaksi pastillia, 6 kcal
17:40 2dl tomaattikeittoa, 100 kcal

Eli yhteensä 186 kaloria. Nostin tuon keiton kalorit vähän yläkanttiin koska en ole ihan varma sen kaloreista, mutta pysyin alle kahdensadan ja mulla ei ole edes nälkä nyt. Söin siis äsken sen keiton, ja koska join vähän aina lusikallisten välillä, olen aivan täynnä nyt, ei tulisi mieleenkään syödä mitään enään tänään:) Hyvä näin:)
Olen niin hyvällä tuulella nyt: Olin kampaajalla tänään ja hiuksetkin ovat kivat nyt:) Loppuillan aion varmaan sitten viettää leffoja katsoessa ja sitten juon vihreää teetä. Tuon teen takia noi kaorit sitten varmaan nousevat yhdellä, mutta sehän ei mene rajan yli, joten kaikki on hyvin:)
Hali kaikille teille ihanille, tsemppaaville ihmisille ja uusille lukijoille, olette ihania! ♥

tiistai 23. helmikuuta 2010

When will my reflection show me who I am inside?

Varoitan jo nyt, että olen epäoonistunut. Tästä ei tule mikään hyvän mielen postaus. Kaikkea muuta.
Mikä ihme mulla on?! Aamulla olin niin motivoitunut syömään vain sen 200 kaloria, suunnittelin ruoka-ajat ja määrät. Tietenkin, TIETENKIN mun äiti menee ja pilaa kaiken!! "Mitä sä haluut kaupasta? Ostetaan sulle jäätelöä!" Voi v*ttu sen kanssa!! Mä en voi syödä, en voi, EN EN EN!!!
Olen syönyt hirveät määrät tänään, kiitos äitini "syödään yhdessä ruokapöydän ääressä"- strategian. Eikö se huomaa, että olen läski, todella suuren laihdutuksen tarpeessa?? Eikö se ymmärrä mitään?!! En muista nyt edes mitä mun piti kirjoittaa, olen niin vihanen. Kyyneleet valuu paksuja poskia pitkin, nenä on räkää täynnä ja läskit kasaantuu joka puolelle. En onnistu koskaan. 200 kalorista tuli 2000. En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa, se ei ole muuta kun että ÄLÄ SYÖ JA LIIKU KOKO AJAN! Huomenna ei ole muuta vaihtoehtoa kun syödä se 200 kaloria, vaikka henki menisi.

Listaan tänne joitain thinspo-lauseita joista tyykkään, laittakaa tekin omanne.
All time favourites:

Of course it's hard. If it was easy then everybody would do it. It's the hard part that makes it great.

Don't give up what you want the most for what you want for the moment.

Every day that I succeed, I get one day closer to my goal.

You've come too far to take orders from a cookie!

When you start to feel dizzy and weak, you're almost there.

Craving is only a feeling

Always remember: 3500 calories, 0,5 kg fat

Quod me nutrit me destruit

Hips don't lie!

Not gonna eat today...Not gonna eat tomorrow

Perfection comes in a baggy size zero

The less I eat the less I weight

maanantai 22. helmikuuta 2010

Do you want to eat the sweetie or be the sweetie?

Olen niin motivoitunut ja innoissani huomisen 2468-dieetin aloittamisen suhteen. Olen "puhdistautunut" perusteellisesti. Kuorinut joka ikisen neliösenttimetrin ihoa, laittanut kasvo- ja hiusnaamion, lakannut kynnet, juonut 8 desiä vihreää teetä... Kaikki on valmiina:)
Aloitan siis huomisen 200:lla kalorilla, sitten 400, 600,800 jne.

Lisäksi aion juoda paljon vihreää teetä ♥

Vähän epäselvää minulle on vielä yksi asia 2468:n suhteen. En tiedä, kannattaisiko diettiä seurata niin, että ottaa ne päivät ihan järjestyksessä, eli 2-4-6-8, vai pitääkö minun tehdä se eri tavalla, eli 2-4-6-8-6-4-2 jne? Onko kenelläkään asiasta kokemusta? Kumpi on tehokkaampaa? Entä kuinka kauan olette jatkaneet tätä, ja pidittekö paastopäiviä?
*Sometimes I'm hungry. I'm always hungry. But when I don't eat I feel good. Pure. I feel empty and it's wonderful. I feel so powerful. Like I could fly.*

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

2468-I really need to lose more weight!

Aion sittenkin vaihtaa ABC:n 2468:aan, ihan käytännöllisistä syistä... Saattaa olla, että vaihdan sitten jossain vaihessa.

Onko kenelläkään kokemusta 2468:sta? Eli ensimmäisenä päivänä syö 200 kcal, seuraavana 400, sitten 600 ja sitten 800 jne... Toimiko se, miten paljon laihduit?

perjantai 19. helmikuuta 2010

Make the most of yourself, for that is all there is for you

Olen syönyt tänään liikaa. Odotan hiihtolomaa kauhulla. Pelkään niin kamalasti että lihon. Koulupäivinä on niin naurettavan helppoa olla syömättä, mutta kun joutuu olemaan kotona viikon... Oksettaa jo pelkkä ajatus...
Ei hajuakaan päivän kaloreista, mutta lupaan laskea kaloreita koko hiihtoloman. Lupaan.
Kaikki vaan ahdistaa nyt, tunnen kaiken rasvan imeytyvän joka puolelle. Olen ällöttävä, oksettava, laiska. En vain onnistu, epäonnistun kaikessa.

Koulukaan ei mene niin kuin haluaisin. Tiedän, että olen ylisuorittaja.
Kuulostaako tutulta? En ole koskaan tyytyväinen, en ole koskaan tarpeeksi. en ole koskaan tarpeeksi laiha, kaunis, ahkera, reipas, ystävälinen.... En ole läheskään tyytyväinen itseeni.

Kymppimiinuksesta jää mieleen vain se miinus.

Olen aina halunnut olla kaikille mieliksi. Olen aina ollut se kiltti tyttö, josta ei ole kenellekkään vaivaa ja joka ei koskaan valita. Kaikki luottavat siihen että hoidan asiat niin kuin pitääkin. Jo päiväkodissa halusin olla reipas ja kiltti. Olin kaikkien kaveri ja autoin pienempiä. Ala-asteella autoin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Ylä-asteella hoidin kaikki kotityöt. Nyt olen vapaa-ehtoisena auttamassa vanhuksia. Mutta kuka auttaa minua? Kuka on minun tukena kun tarvitsen apua?

En pysty kontrolloimaan mitään. Siksi olen tarkka syömisistäni. En voi pitää huolta kaikesta, mutta vain minä voin määrätä mitä suuhuni pistän.

Onko muuten mitään ideoita erilaisiin kuukausiin siinä mielessä, että kun ihmiset viettävät kaiken maailma tipattomia tammikuita ja hiilarittomia helmikuita, onko kenelläkään mitään kivaa "suunnitelmaa" jokaiselle kuukaudelle? En kyllä osannut selittää mutta...


Tein äsken pari kuvakollaasia, laitan ne tänne thinspoksi:)




torstai 18. helmikuuta 2010

Heartbreaker

Tiedän, että tämä on laihdutusblogi, mutta mulla on nyt kerrankin ongelma, joka ei liity laihdutukseen. Lopeta lukeminen nyt vaan jos ei kiinnosta...

Eli homman nimi on mun poikaystävä. Ja sen kaveri. Tää on niin klassista. Me ollaan oltu yhdessä vähän yli neljä kuukautta, mutta nyt oon huomannu, etten rakasta sitä enään niin kuin ennen. Se hokee koko ajan että se rakastaa mua, mutta mulle ne sanat ei enään merkkaa mitään, ne on yhtä tyhjän kanssa. Mutta on siinä ihmisessä huonotkin puolet. Se sanoo typeriä asiota vaikka se ei edes ajattelen että se olisi loukkaavaa, ja se tekee typeriä asioita.
En halua vaan satuttaa sitä ja sanoa että tää on nyt loppu. En pysty, en tiedä mitä mä teen.
Ja sitten tullaan sen kaveriin, joka oikeastaan on meidän yhteinen kaveri. Sen nimi on J. Mä taidan vähän tykätä siitä. Tiedän, tää ei oo oikein koska olen varattu, mutta en ole tehnyt mitään. No anyways, J on todella ihana mua kohtaan. Se lainaa mulle sen takkia joka päivä kun jäädyn koulussa, ja tänään ku abit heitteli karkkeja juhlasalissa, me istuttiin vierekkäin. Sitten kun karkit alkoivat lentelemään, se sanoi: "Laita pää tähän mun eteen ni sulle ei tule karkkeja päähän". Se tekee sellaisia ihania pieniä juttuja, vaikka en ole varma jos se edes huomaa sitä. Sitä ei haittaa vaikka istutaan vierekkäin ja mun käsi on sen jalkaa vasten, eikä sitä haitannut kun nukahdin koulussa sohvalle ja mun pää oli tyyliin sen sylissä. Olen todella onnistunut saamaan itseni ongelmien keskelle, en tiedä mitä teen.

Tai oikeastaan tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitää tehdä. En vain pysty siihen.

Voi ei. Mä tiedän, että tää mitä mä teen ei ole oikein, se on väärin. Joten pliis, älkää lähettäkö tänne miljoonittain vihaisia "olet täysin moraaliton-kommentteja". Lähettäkää vaikka sitten ihania tsemppisanoja, jotta pystyisin tekemään sen mitä mun pitäisi tehdä. Mä vaan tiedän, että silloin mä murskaan yhen jätkän sydämen. En vain ymmärrä miten tulevaisuus onnistuu jos teen sen. Me kaikki (minä, poikkis ja J) ollaan kaikki samalla luokalla! Tiedän, että mun pitäis tehä se. Onko jollain ihanalla ihmisellä täällä kokemusta samasta asiasta?

Anteeksi kulta.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

We are what we pretend to be


Tänään ei ole mennyt hyvin. Kalorit ovat kuntoilun jälkeen 619, mutta aion kuluttaa pois ne 119, jotta saan maksimissaan viisisataa. Kaikki ahdistaa nyt. Paino jumittaa. Päätä särkee, en ole syönyt kuuden jälkeen, ihan niin kuin olen luvannut. Söin ensimmäistä kertaa viiden jälkeen.

Miksi en ole tyytyväinen? Eikö sen pitänyt mennä niin, että vain yksi kilo, ja kaikki on taas hyvin?

Äiti aloitti tänään keskustelun sanoilla "konsultoin ravintoterapeuttia sun ruokavaliota koskien". Sydämeni pysähtyi. Voi ei, mitä mä oon nyt tehnyt? Se kyseli kaikkea: Oletko ihan kunnossa, eikai mun tarvitse olla huolissani susta, eikai sulla ole mitään ongelmaa". A taas jatkoi saarnaa: "Joku päivä saat kiittää mua tästä. Et käyttäydy ruoan suhteen normaalisti, mä oon huolissani susta". Ja H sanoi että mulla on kehittymässä syömishäiriö. Että se tietää miten anorektikot käyttäytyy, vaikka ne ei suoraan sanoisi mitään.

Eihän toi ole totta, eihän? Olen ihan kunnossa, ihan niin kuin sanoin kaikille.

Hymyily sattui tänään enemmän kuin koskaan.

tiistai 16. helmikuuta 2010

You are what you eat

Päivän kalorit ovat 538, eli failasin. piti mennä alle viidensadan. Söin äsken ensimmäistä kertaa tänään. Tarkoitus oli että en söisi tänään mitään, mutta koulussa tuli niin huono olo ja päässä pyöri, että piti syödä äsken. FAIL. Toivottavasti teillä on mennyt paremmin...
Paino jumittaa, sekin ottaa päähän.
Koulussa oli tänään pannukakkua. Minua ei moinen kaloripommi koulussa kiinnosta, mutta ihan oksetti katsoa kuinka muut söivät sitä! Tiskillä oli hirveä tunkeminen kun kaikki halusivat ottaa kaksi isoa, rasvaista palaa pannaria lautaselle. Yäk. G otti kahden pannarinpalan lisäksi ison kasan hilloa, ihan kun sillä olisi hirveästi varaa syödä tuollaista... Please God, if you can't make me thin, make everybody else fat, eikö niin? Anteeksi nyt tämä hyväntuulisuus.... Ärsyttää tämä kamala syöminen, ottaa päähän kaikki kalorit jotka olen syönyt. Oksettaa. Koulussa oli harvinaisen vaikeaa pitää yllä happyfacea, ja sitten kun vielä pitää kuunnella G:n turhanpäiväisiä ongelmia, ärsyttää vielä enemmän. Ruokapöydässä kyyneleet eivät olleet kaukana.Olen ällöttävä, läskiläskiläski, kamala.

Räpyttelin silmiä koko päivän jotten itkisi kaikkien nähden.

maanantai 15. helmikuuta 2010

The less I eat the less I weight


Niin kuin sanoin eilen, teen tänään vähän erilaisen postauksen. Tässä se on:)

07:44: herään minuuttia ennen herätyskelloa. Höh, olisin saanut nukkua vielä hetken... Nousen ylös mutta rämähdän takaisin sängylle. Päässä pyörii ja en näe mitään. Odotan hetken ja nousen varovasti ylös. Juoksen vaa'alle, vaikka olen varma että se näyttää pari kiloa enemmän kuin viimeksi. 65, tasan. Huh, en siis ole lihonut. Meikkaan, selitän äitille syöneeni, pesen hampaat ja menen ulos.

09:22: Koulun ovella. Happyface? Check. Siistit vaatteet? Check. Kaikki pahat ajatukset tungettuna pois häiritsemästä? Check. Ja ei kun ovesta sisään.
A:lla on synttärit, joten annan sille lahjan, halin, ja hyvät huomenet. Juttelen kaikkien kanssa, nauran ja hymyilen.

12:15: Ruokatunti. Menen muiden kanssa ruokasaliin. Kaikilla muilla on iso lautasellinen lasagnea, minulla ei mitään. Istutaan siinä ruokapöydässä nauramassa ja juttelemassa. Ruokasali ahdistaa, haluan ulos.

14:15: Jumppatunti alkaa kohta. Kaikki tytöt ahtautuvat pukuhuoneeseen. Nyt vasta ahdistaa. Kaikki ihanan laihat tytöt hypivät siellä ympäri ja tunnen olevani norsun kokoinen. Oksettaa. Ne juttelevat iloisesti ja lainailevat toisilleen pieniä toppeja. Haluan ulos huoneesta.
Tunti alkaa. Pilatesta, onneksi. En voi nolata itseäni, sillä harrastan pilatesta. Huomaan olevani ensimmäisessä rivissä mattoni kanssa. Great. Nyt kaikki joutuvat tuijjottamaan hyllyvää vartaloani. Yritän mennä viimeiseen riviin, mutta opettaja tulee luokkaan enkä voi enään vaihtaa paikkaa.

15:56: Tunti loppuu. Hyvä niin, päässä pyörii jo sen verran että pitää päästä istumaan. Vaihdan nopeasti vaatteet ja lähden bussipysäkille palelemaan. Nukahdan bussissa, ja herään pysäkkiä ennen omaani.
16:50: Avaan ulko-oven ja minulle ilmoitetaan heti että ruoka on valmista. Katsahdan kattilaan. Pinaattikeittoa. Siitä tulee 190 kaloria. Kananmuna. 78 kaloria. Onneksi en ole syönyt vielä mitään. Ruoan jälkeen löydän karkkikätköni ja syön ne. Kalorit pysyvät onneksi alle tuhannen. Onneksi. Huomenna menee alle viidensadan. Lupaan sen.


sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Pretend to be happy

Päivän kalorit ovat siinä peruskulutuksen paikkeilla, mutta vaikka (vähän) ottaa se päähän, en aio rypeä itsesäälissä. Olen niin valmis taas uuteen viikkoon. Aion syödä minimimäärät ja urheilla minkä ehdin. Rakastan sitä tunnetta salilla, kun on tyhjällä vatsalla pyöräillyt tunnin, ja kun lopettaa polkemisen ja nousee seisomaan, koko maailma pyörii. Suussa on veren maku ja pulssi hakkaa päässä. Silmissä sumenee ja jalat meinavat pettää alta. Ja se paras tunne? Silloin tietää, että on taas vähän lähempänä tavoitetta, täydellisyyttä. Ah, se tunne:)
Huomenna koulukin alkaa vasta kymmeneltä kirjoitusten takia, joten ehdin hyvin lukea fysiikkaa ja tehdä läksyjä American Idolin jälkeen. Päivällä en ehtinyt, sillä olin A.n kanssa. Siinä tuli käveltyä kolme tuntia, eli poltin noin 470 kaloria. Ei mitään verrattuna syömisiin, mutta parempi kuin ei mitään, eikö niin?

Koulussa olen se iloinen tyyppi. Nauran koko ajan, en ole koskaan huonolla tuulella. En myöskään ärsyynny mistään, en valita, olen vain iloinen, joidekin mielestä ehkä jopa ärsyttävän hyväntuulinen ja positiivinen. Voi kunpa olisin oikeastikin tällainen, sisimmiltäni. En oikeastaan ymmärrä miten onnistun esittämään noin iloista ja tavallista. Joka aamu, ennen kuin aukaisen koulun oven, huokaisen, ryhdistäydyn, ja väännän naamalle happyfacen. Avaan oven ja hymyilen kaikille. Opettajat hymyilevät takaisin, toivottavat hyvät huomenet ja jatkavat matkaansa. Minä kävelen käytävien läpi, ja tulen kavereiden kohdalle. Iloinen hei tulee suustani, sen jälkeen "säteilevä hymy" ja kysyn kuulumiset. Näin päivä jatkuu. 24/7

Ajattelin tehdä ihan erilaisen postauksen huomenna. Laitan siihen tyyliin minuuttiaikataululla tekemiseni, niin saatte nähdä millainen on minulle perus-maanantai. Enjoy:)

Huomisiin ♥

lauantai 13. helmikuuta 2010

Hunger hurts but starving works

Muutin vähän blogin ulkonäköä, sillä odotan niiiin paljon kevättä, että piti ottaa pieni varaslähtö ja pistää blogi uusiksi:) Mitä pidätte tästä?
Tästä päivästä ei ole paljon sanomista: Olin tosin todella iloinen kun sain nukkua pitkään. Kamala 8/8 kurssin jakso ei ole kiva... Kahdeksasta neljään, joka päivä. Tänään sain kuitenkin nukuttua yhteentoista, joten univelkaa ei ole niin paljon enään:) Hyvä näin.
Olen muuten tainnut unohtaa kertoa motivaatio-farkuistani. Löysin ne pikkusiskoni vaatekaapista. Ne ovat tuumakokoa 27, ja omat farkkuni ovat kokoa 29. Ja aamulla huomasin, että saan farkkujen napin kohta kiinni! Kaksi viikkoa sitten en saanut, joten 8-minute abs:it ovat tehneet tehtävänsä. Ihanaa ♥

Huomenna on ystävänpäivä. Tarkoittaako se sinun kohdalla suuren rakkauden vai yksinäisyyden päivää? Vai oletko onnellinen sinkkuna?

perjantai 12. helmikuuta 2010

The only question to ask yourself is, how much are you willing to sacrifice to achieve this success?


Tässä on nyt joitakin kysymyksiä & vastauksia:)


Mikä sais sut huomaamaan, että haluat laihtua? Oliko se jokin tietty hetki, vai jokin pitkä aikakausi?
En ole ihan varma, mutta en usko että se oli jokin tietty hetki, vaan ensimmäiset laihdutusyritykset olivat jo viidennellä tai kuudennella luokalla. Huomasin kai jossain vaihessa, etten todellakaan ollut tyytyväinen painooni. En kuitenkaan ole kertaakaan onnistunut laihduttamaan enemän kuin pari-kolme kiloa, mutta nyt olen päättäväisempi kuin koskaan:)

Kuinka pitkä olet?
Noin 169 senttiä:)
Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?
Apua, vain yksi asia? Öh... Niin tekopyhältä kuin se kuulostaakin, haluaisin, että kaikilla olisi samat oikeudet ja mahdollisuudet hyvään elämään, koulutukseen ja hyvinvointiin. Ei ole reilua, että toisten kuollessa nälkään, jotkut syövät itsensä hengiltä.

Mikä on pahin paheesi?
Hmm... Pahin paheeni ei välttämättä ole mikään tietty asia, vaan tietyt luonteenpiirteeni. Olen kova selittelemään (muille ja ennen kaikkea itselleni), yleensä kaikesta ruokaan liittyvästä. Se on todella ärsyttävää, mutten voi sille mitään...
Lisäksi minulla on ajoittain todella huono motivaatio laihdutuksen suhteen. Välillä jos menee huonosti, olen todella huonolla tuulella ja olen aivan varma ettei koko hommasta tule yhtään mitään.

Mistä pidät itsessäsi?
Hassua, koulun kuraattori kysyi samaa! Istuin siinä hiljaa viisi minuuttia...
Tämä on aina ollut todella vaikea kysymys... Ulkoisesti sellaista asiaa on melkein mahdotonta löytää, mutta jos jotain pitää sanoa, niin hiukseni. Minulla on todella paksut hiukset, ja niitä on ihan kiva laittaa hienoksi.
Yksi luonteenpiirteeni mistä pidän on se, että olen todella hyvä kuuntelija. Pidän ihmisten kanssa puhumisesta, ja kuuntelen oikeasti, en vain nyökyttele ja hymähtele: Kuuntelen aidolla mielenkiinnolla ihmisten sanomisia.
Lempiasiota
  • Lempileffa: Niitä on todella monta, mutta Twilight kuuluu top viisi- kärkeen:)
  • Lempiartisti: Ne vaihtelevat, mutta pidän melkein kaikesta paitsi teknosta. MJ, Celine Dion, Flo Rida... Todella vaihteleva musiikkimaku, niinkuin sanoin::)
  • Lempisarja: Greyn anatomia!! En voisi elää päiväkään ilman tätä ihanaa asiaa! Olen sataprosenttisen koukussa kyseiseen draamaan, ja minulle on turha soittaa (tai tekstata) keskiviikkoiltana yhdeksän ja kymmenen välillä!:D Sen tietävät kaikki kaverini, ja kukaan ei ole uskaltautunut uhmata sääntöä..
  • Lempikirja: Luen todella paljon, mutta yksi todella taitavasti kirjoitettu kirja on monille tuttu Tapa minut äiti. Olen lukenut sen monta kertaa, mutta en kyllästy siihen. Toinen on yksi anoreksiasta kertova romaani, olisikohan sen nimi jotain Siskoni, enkelinluinen tyttö. Suosittelen. Lisäksi tietysti Twilightit suun muut::)
  • Lempivuodenaika: Kesä, ehdottomasti. Silloin on lämmin, silloin on kesäloma... Ahh, en jaksa odottaa enään!
  • Lempivaate: Pillifarkut! Käytän farkkuja joka päivä, ja niitä voi yhdistellä tosi monella tavalla.

Tähän loppuun vielä, näin jossain todella motivoivan sanonnan:


Don't hope for a miracle, make one.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

There is no try. Just do.

Uskomaton motivaatioputki jatkuu.
Olen syönyt noin 1000 kaloria, mutta sehän on paljon peruskulutuksen alle, joten en viitsi kamalasti stressata. menihän eilinen alle kahdensadan, joten ehkä tämä syöminen antaisi potkua aineenvaihduntaan. Aamulla paino oli noin 200 grammaa vähemmän kuin eilen:)
Pieni järkytys oli kuitenkin kun huomasin että liikassa pitää mennä ainakin kaksi kertaa uimaan, jotta kurssin saa läpi. Voi ei. En ikinä kehtaa näyttäytyä uimapuvussa kaikkien edessä. En.En.En.

Tämä päivä on mennyt muuten ihan hyvin, mutta olen kuolemanväsynyt ja päätä on särkenyt koko päivän...

En ehdi kirjoittaa enempää nyt, mutta teen seuraavaksi kysymyspostauksen, joten annan pari päivää aikaa kysymyksille, ja jos niitä tulee tarpeeksi, teen niistä postauksen. Joten kysykää:)

tiistai 9. helmikuuta 2010

Please forgive me for not being pretty

Tänään olin tosi väsynyt, jalat tärisivät, huimasi ja päätä särki. Johtuu varmaan eilisestä suhteellisen pienestä kalorimäärästä...
Kokeidenpalautus. Historiasta tuli sitten seiskapuoli, mutta enhän mä ollut lukenut siihen yhtään enkä tehnyt läksyjä. Matikasta tuli kutonen, vaikka olin aivan varma että olin failannut, psykologiasta kasi ja molemmista suomenkokeista ysi miinus. (olen siis ruotsinkielisessä lukiossa, jos ihmettelette tota suomenkoe-juttua:D) Hmm... Uusi jakso alkaa huomenna, ja nyt aion panostaa täysillä, en mitään "melkein".

Syömiset on tänään mennyt aika hyvin, pitää vielä syödä päivällinen (ohrapuuro), ja lasken sen kalorit tähän mukaan.
07:25 Latte, 52 kaloria
14:45 Kaksi palaa ruisleipää, 2 siivua juustoa, 6 pientä siivua suolakurkkua, fun light, 238 kaloria
17:00 2 dl ohrapuuroa, 160 kaloria
Eli kalorit ovat 450, ja kun siitä vähentää liikkumisen, 102 kaloria, päivän kalorit ovat 348

En tiedä ihan olinko koulussa vaan väsynyt vai mikä mulla oli, tuntui vaan todella naurettavalta väntää happyfacea väkisin naamalle koko ajan. Musta tuntui ihan siltä, että kaikki huomaa sen olevan tekohymy, niin väkinäiseltä se tuntui... Mutta ei ne mitään huomannu. Onneksi, en voisi selittää mitään. Kamalaa tämä teeskenteleminen, mutta en voi muutakaan.Kokeetkaan ei menny niin hyvin kun olisin halunnut, joten en ole niin hyvällä tuulella. Anteeksi, en vaan aina jaksa hymyillä. Haluan vain olla kaunis, laiha ja ihana kaikin puolin. Onko se liikaa vaadittu?

Pystytä kulissit, älä anna kenenkään kurkkia niiden taakse
Anna kaikkien tuijottaa kauniita lavasteita
Uskottele, että niiden takana on kaikki yhtä kaunista
edit: kävin äsken lenkillä ja kulutin 201 kaloria, eli päivän kalorit ovat nyt 147 :)) Nyt on kuitenkin pakko, vasten kaikkia sääntöjä, syödä jotain. ahdistaa jo nyt. Lupaan, ettei se mene yli 300 kalorin.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Perfection comes in a baggy size zero


Tänään on mennyt todella hyvin, olen hyvällä tuulella ja kaikki on melkein hyvin:) Hissankoe meni ihan okei, vaikka en sitä koealuetta kunnolla edes lukenut. Kokeessa oli pelastuksekseni yksi tehtävä jossa piti verrata kahden eri aikakauden maalauksia keskenään, ja siitä sain tarpeeksi pisteitä päästäkseni kokeesta läpi. Olen muutenkin ollut aina hyvällä tuulella, koska en ole syönyt mitään ylimääräistä, ja pitkästä aikaa musta tuntuu siltä että onnistun tässä laihduttamisessa. Nyt pitää vaan jännittää huomista kokeidenpalautusta, mutta en jaksa stressata siitäkään niin paljon. Enhän kuitenkaan enää voi tehdä asialle mitään, meni miten meni. Tosi outoa tää mun hyväntuulisuus, joku on nyt pahasti vialla:D

Eli tänään olen syönyt:
6.45: jugurtti 180 kaloria
12.30: kaksi viipaletta graham-paahtoleipää ja kaksi juustosiivua, lasi fun lightia 150 kaloria
16.40: 4dl wokkivihanneksia ja neljä lohipullaa
Yhteensä 534 kaloria
Kun siitä vähentää liikkumiset, 276 kaloria, päivän kalorit ovat 258:) eikö olekin aika hyvä, kun vertaa viikonlopun syöpöttelyihin?

Mitäköhän sitä tekisi nyt illalla? ei mitään koetta johon pitää lukea, ei läksyjä, ei mitään. Jos vaikka pelaisin Wii:tä vähän ja katsoisin jonkun elokuvan?
Onkohan tämä hyväntuulisuus merkki siitä, että viikko menee hyvin? Toivottavasti, sillä hyvää viikkoa minä tarvitsenkin...

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

I don't care if it hurts, I want to have control, I want a perfect body


Kaikki varmaan tietävät jo, että inhoan viikonloppuja. Minulle vapaapäivät merkitsevät ruokaa, ruokaa, ja ruokaa. Kotona rutiineista ei ole tietoakaan, syödään milloin sattuu ja mitä tahansa. Hyi kamala. Onekksi huomenna on maanantai. Taas viisi ihanaa, rutiininomaista päivää tiedossa. En malta odottaa.

Huomenna on historian koe, enkä ole saanut luetta kun 30 sivua... Piti tulla kirjoittamaan päivän postaus jo nyt, sillä American Idol alkaa seitsemältä, ja sitten haluan katsoa sen anorexia-dokkarin ykköseltä. Se alkaa 21.10, jos muista oikein... Sen jälkeen pitää vielä ehtiä lukea kokeeseen ja tehdä 8-minute-abs:it. Ne on muuten todella tehokkaita, saattuu aivan sairaasti ekoina päivinä, mutta sehän tarkoittaa että homma toimii:)

Olen päättänyt etten saa syödä mitään kuuden jälkeen illalla, enkä ole nyt syönytkään enään tuntiin. Kohta taitaa vain tehdä tiukkaa, sillä äiti aikoo tehdä köyhiä ritareita (jotka muuten ovat aivan kamalia kaloripommeja, 243 kaloria), ja en ole vielä keksinyt mitä aion sanoa ettei tarvitse syödä niitä...
Huomenna on tiedossa kuntosali, ja kovat treenit sitä paitsi. Aion vetää kovat treenit rangaistukseksi itselleni kaiken viikonloppumätön takia.
Onko kenelläkään muuten mitään ideaa mitä salilla voi tehdä niin että rasva palaa, mutta ei aiheuta mitään kamalia reisilihaksia? Mulla on nimittäin jo omasta takaa järkyttävän lihaksikkaat tukkireidet, enkä missään nimessä halua niitä suuremmiksi, päinvastoin. En edes pysty juoksemaan tai mitään sellaista, joten hyvät vinkit ovat tarpeen:)

lauantai 6. helmikuuta 2010

You asked me what was wrong, I smiled and said nothing. Then I turned around and whispered everything

Eilinen angsti ei ole mennyt pois, mutta se on vähentynyt. Tämän päivän syömiset on mennyt vähän niin ja näin, mutta päätin että huomenna tsemppaan kunnolla, ja maanantaina en saa syödä mitään.

Olen jaksanut ihmetellä miten kukaan ei ole huomannut mitään. Kukaan ei ole huomannut miten minua ahdistaa kaupassa, äiti ei ole huomannut että vahtaan silmä kovana sen ruoanlaittoa, koulussa ei huomata että meinaan pyörtyä koska en ole syönyt, ja kukaan ei huomaa että hymyn takana on kamala halu itkeä. Olen niin hyvä valehtelemaan, hymyilemään, olemaan normaali. Välillä tekisi mieli kaatua A:n syliin, itkeä silmät päästä ja kertoa kaikki. Kertoa, kuinka en voi syödä mitään ilman kamalaa ahdistusta, että ajattelen ruokaa ja kaloreita koko ajan, sitä että vaaka määrää mielentilan... En voi kertoa mitään. En mitään, vaikka välillä tekisi mieli. Olisi niin ihanaa saada huutaa ja itkeä, päästää kaikki höyryt pihalle ja sen jälkeen kuivata kyyneleet ja nukkua painajaisia näkemättä. Tekisi mieli selittää, miksi välillä on niin heikko olo että pitää istua hetki, tai miksi mahani pitää kamalaa ääntä kesken ensimmäisen tunnin. Mutta en voi. En kerta kaikkiaan voi. Tämä on minun pikku salaisuus. Olen iloinen vain silloin, kun pyörryttää ja maha on tyhjä...

Minulla ei ole ongelmaa. Olen vain...Tarkka syömisistäni. Eikö niin?

perjantai 5. helmikuuta 2010

Quod me nutrit me destruit.

What nourishes me also destroys me


Pari valittua sanaa ensin: Läski, kamala, FAIL, fat..... Tämän päivän piti mennä hyvin, eikö niin? Kaikki meni hyvin, kunnes...

Menin korjaamaan erään vanhan miehen tietokonetta, ja se mies on kamala ruoantuputtelija. Piti mennä kaupan kautta, ja kaupan ovella alkoi ahdistaa. Ruokasuunnitelmat menísivät todella pilalle. "Syö tätä kakkua, juo tästä limua, ota jäätelöä, otaotota kun oot noin pieni ja kädetkin on ihan jäässä sulla! Syö, hyvä lapsi!" Jos nyt oksettaa, ei varmaan pitäisi kertoa, että päivään kalorit menevat todella paljon peruskulutuksen yli. Siis nyt puhutaan tuhansista kaloreista. OKSENTAKAA, HAUKKUKAA PYSTYYN!!! FAILFAILFAILFAIL!!! Siis päivän kalorit ovat varmaan 3000, jos ei enemmän!!!! Hirveä paniikki. Tekisi mieli itkeä, tekisi mieli itkeä se ylimääräinen paino pois. Mutta en pysty. Olen ällöttävä. Kamala lehmä.Teksi mieli repiä läskit irti, saksia ne pois. Kaikki ne vaivalla laihduttamat kilot ovat turvallisesti taas läskimahan ympärillä viimeistään huomenna. Jo valmiiksi läskistä löllyvät reidet hinkkaavat entistä enemmän yhteen kun kävelen, käsien ihrat tärisevat kun kirjoitan, ja tuplaleuka on muuttunut triplaksi. Pulssi hakka yli sataa, ahdistuksesta, kahvista ja kaikesta siitä rasvasta jota olen syönyt.

torstai 4. helmikuuta 2010

Craving is only a feeling

Blogitekstit: 29. Profiilinäkymä: 500. Lukijat: 25. Wow!:) Kiitos kaikille ihanille lukijoille
En koskaan olisi arvannut, että saisin näin monta lukijaa, tai että teitä tulisi niin nopeasti! Olen kirjoittanut blogia kuukauden, ja 25 ihmistä lukee tätä. Oho...

Piti tulla kirjoittamaan postaus etten menisi syömään. Syömiset on tältä päivältä mennyt vähän niin ja näin, mutta olen kuitenkin pysynyt alle peruskulutuksen, mikä on hyvä. Äsken teki hirveästi mieli syödä jotain, mutta kello on jo seitsemän, ja kuuden jälkeen en saa syödä, joten pitäydyn siinä. Kyllä tämä tästä.
Huomenna yksi koe, ei pitäisi olla vaikea. Sitten tulen kotiin, menen säätämään H:n tietokoneen kuntoon, ja tulen takaisin kotiin. Viikonloppu taitaa mennä hissan kokeen lukemiseen... Ai kun ihana viikonloppu tiedossa....

Seuraava painotavoite on muuten 62.6 kiloa, joka pitää saavuttaa 4.3 mennessä. Olen asettanut noi tavoitteet todella varman päälle, että joka kuukausi pitää painoa tippua vähintään 2.2 kiloa. Se on todella vähän, mutta tämä siksi että se tsemppaa minua laihtumaan nopeammin:) Vuoden alussa painoa oli 68 kiloa (YÄK!), mutta sen jälkeen painoa on tippunut 3.3 kiloa, ja olen aika tyytyväinen. En painoon, vaan siihen että se ylipäätänsä tippuu. Kyllä se vielä lähtee tosta nopeammin tippumaan, kunhan vaan löydän motivaatiota lisää.
Tästä tuli todella epäkiinnostava postaus, mutta on kiire ja pitää vielä valita huomiset vaatteet:)

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

The beauty of grace is that it makes life not fair

64,7kg
Olin asettanut tavoitteen huomiselle, 64,8kg. Vaaka näytti tänään 64,7kg, mutta en ole onnellinen, ei ole sitä tunnetta mitä kuvittelin saavani kun (jos) saavutan yhden painotavoitteen. Miksi? On vain entistä pahemmat paineet syödä vähän ja liikkua enemmän jotta paino laskisi...
Noh, asiasta toiseen. Jottei tästä tulisi todella tylsää postausta, ajattelin laittaa tänne minun top viisi pahetta :D Laittakaa tekin oma lista kommentiksi, katsotaan kenellä on oudoimmat paheet:)

1. Suklaa.
Tiedän: Se lihottaa, aiheuttaa aina pari finniä naamaan, ja se on laihduttajan vihollinen. Mutta olen suklaariippuvainen. Onneksi olen onnistunut pitäytymään poissa herkuista, mutta suklaa tulee aina olemaan se asia, johon minulla on ainainen viha-rakkaus suhde.

2. Lehdet.
Ostan aivan liikaa lehtiä. Jos rahaa on, niitä tulee ostettua monta viikossa. Cosmopolitan, Seventeen, ELLE, Vogue.... En myöskään raaski heittää niitä pois, joten minulla on hirveä määrä lehtiä parin vuoden ajalta...

3. Järjestäminen.
En voi sietää sitä kun tavarat ovat väärässä järjestyksessä. Kynät ovat järjestettyinä purkeissa, vaatteet värin mukaan järjestettynä kaapissa, nuppineulat värin mukaan lajiteltuna... Toiset kutsuvat sitä hulluudeksi, minä kutsun sitä mielenrauhaksi. Rakastan siisteyttä:)

4. Facebook.
"Vain viisi minuuttia" venyy helposti tunniksi.

5. Energiajuomat.
Red Bull sugarfree, tarviiko muuta sanoa?

Nyt on teidän vuoro!:)

tiistai 2. helmikuuta 2010

It's too late to apologize


Läski.
Olen toivoton tapaus. Enkö eilen luvannut olla syömättä tänään? Enkö just eilen sanonut että nyt riittää, syö vähemmän ja mene salille? Se siitä. Salille en päässyt sillä äiti komensi heti kotiin (tosin kivan asian merkeissä, Kreetan matka on nyt varattu(: ) , ja eikö se sitten istua tapittanut ruokapöydän ääressä vahtimassa että syön kaiken mitä se lautaselle laittoi?

Huomenna on koe 10-12, joten tiukkaa tekee syömisten suhteen. Olen jo tottunut siihen etten saa syödä mitään ennen kuin tulen kotiin, eli normaalisti siinä viiden maissa, mutta koeviikon takia olen kotona joka päivä ennen kahta. Koulu on mun turvapaikka, siellä ollessani en voi syödä mitään. Siellä voi olla turvassa ruoalta, kaloreilta, kaikelta kamalalta. Keksin ongelmaan ratkaisun. Jään kouluun lukemaan seuraavaan kokeeseen, joka on perjantaina. Hah. Olen myös laatinut uuden säännön: Ei mitään ruokaa kuuden jälkeen. Poikkeuksena on ne päivät jolloin menen salille (ma, ti, pe), koska silloin olen kotona vasta seitsemältä, ja ellen syö treenien jälkeen (eli ensimmäistä kertaa päivän aikana), pyörryn. Ei kiva.

Petän itseni, petän kaikki muut. Kaikkein eniten petän itseäni.

Huomisen ruokasuunnitelma:
Aamupala: -
Lounas: -
Päivällinen: 2dl pastaa, 2 dl parsakastiketta (äiti annostelee kamalat määrät)
Iltapala: Kuppi vihreää teetä.
Kalorit tuosta pitäisi olla noin 415, joten kunhan pitäydyn tossa suunnitelmassa, kaikki menee hyvin.

Ahdistaa nykyään melkein koko ajan, ja aina kun joku valittaa jostakin tai muuten vain olen tehnyt jotain väärin, alkaa itkettää. Koko ajan. Kolussa on kamalaa väntää happyfacea, kun oikeasti tekee mieli itkeä, tekisi mieli mennä sanomaan jollekkin että auta, halaa, kuuntele hetki. Ole vain siinä. Älä sano mitään, anna mun vain hengittää.

That it's too late to apologize
Too late
Said it's too late to apologize
Too late

maanantai 1. helmikuuta 2010

Someday, I will love myself


Mä olen miettinyt tätä mun syömis-tarkkailua, niin kuin mä sitä kutsun. Kaikki ruoka ahdistaa, vaaka määrää tuleeko päivästä hyvä vai huono ja kuntosalin laimiinlyöminen aiheuttaa sataprosenttisen morkkiksen. Joten olen miettinyt, missä menee se terveen raja? Kuka päättää onko tämä mun käyttäytyminen normaalia vai sairasta? Omasta mielestäni olen ihan kunnossa, ainakin melkein aina. Mutta onko se niin, koska poikaystävä itkee välillä ja sanoo että se ei halua että mulle tulee "joku syömishäiriö". Asia ei mennyt paremmaksi kun sanoin että ei mulla mitään ongelmaa ole, ne on laihojen sairauksia ja että mä kyllä syön,eikö se näe että olen läski ja että näyttäisinkö muka tältä jos en söisi. "Mä en oo koskaan nähnyt sun syövän", tulee vastaukseksi. Mitä mun pitäis tohon sanoa? En syö koulussa, sillä mua ahdistaa kamalasti se, että muut tuijottavat kun mä syön, ja ne ajattelee että mitä tollainen läski lisää syö. Haluan vain olla laiha ja kaunis, onko se likaa pyydetty? Mun mielestä mulla ei ole varsinaista ongelmaa, olen vain tarkka siitä mitä minä syön, ja olen tyytyväinen jos kalorit jäävät alle viidensadan.

Mulla on vain sellainen tunne, että syöminen ja liikkuminen on ainoita asiota, joita pystyin kontrolloimaan. Kotona kaikki haukkuvat laiskaksi ja ja koulu voisi mennä paremminkin, joten haluan että minulla on täysi kontrolli edes yhteen asiaa, ruokaan.

Ja se tunne, kun mahassa kurnii ja päässä pyörii, ei tiedä pyörtyykö vai ei: Se todistaa että olen vahva ja että minulla on itsekuria.


Onko minulla ongelma? Missä menee terveen raja?