lauantai 9. tammikuuta 2010

Memories of a broken angel


Pakko kirjoittaa vielä kerran tänään. Ei puhuta siitä, mitä olen syönyt tänään, vaan jostain muusta, okei?
Olen miettinyt asioita tänään kun olin ulkona kävelemässä. Mietin sitä, milloin ensimmäistä kertaa tunsin itseni erilaiseksi, isommaksi kun muut. Se oli päiväkodissa. Muistan sen, kun päiväkodin joulujuhlissa meillä oli tapana esittää lucia-kulkue, ja kaikki halukkaat saivat olla mukana. Minä halusin tietysti olla mukana siinä, ja kaikille tytöille laitettiin nätit valkoiset, pikähihaiset mekot päälle ja valmiiksi leikattua glitterinauhaa mahan ympärille vähän niin kuin vyöksi. Kaikille paitsi minulle. Hoitotädit valittivat että minulle ei mahtunut sellainen tavallinen mekko, vaan minä sain sellainen telttamallisen, lyhythihaisen, ison mekon. Glitterinauhakaan ei silloin mennyt vyötäröni ympärille, joten minulle se nauha laitettiin hiuksiin. Tämä saattaa kuulosta pieneltä jutulta, mutta mulle se on aina jäänyt mieleen, se että olin erilainen. Isompi kuin ne muut, poikkeavuus.Tänä päivän en ole taulukoiden mukaan ylipainoinen, mutta tuo asia on jäänyt mieleen.

Toisiin muistoihin, niihin, jotka sillä hetkellä saavat hymyilemään sisältäpäin, salaa. Koulussa meillä oli keskustelu jostakin ihan tavallisesta asiasta, ja puheeksi tuli syntymäpaino. Kun kerroin että painoin noin 2,5 kiloa syntyessäni, joku pojista sanoi: "Ei ihme että olet niin pieni". Sekunnin ajan se tuntui ihanalta, hymyilin itsekseni ettei kukaan huomaisi. Sitten ajattelin, ettei tuo pidä paikkaansa, sillä tiedän olevani läski, mutta ton kuuleminen oli ihanaa. Kai te tiedätte sen tunteen? Siitä tulee mieleen yksi osa biisistä Courage:

Then someone tells me how good I look
And for a moment
For a moment, I feel happy

Kunnes sitten palaa maan kamaralle ja tajuaa että toi ei ole totta...
Mutta sekunnin ajan, siitä tulee niin... Onnelliseksi, tyytyväiseksi jotenkin oudolla tavalla... Juuri sellaiseksi, joksi haluaa tulla.


2 kommenttia:

  1. :( Ooh, mitä ilkeitä ihmisiä hoitajat. Eihän noin saisi sanoo varsinkaan lapselle.
    Mutta tsemppiä sulle, varmasti onnistut laihduttamisessa.<3 Mullakin on noita karmeita muistoja lapsuudesta...
    Joo, ja ei oo mitään sen kivempaa kuin itsensä lahjominen tavoitteen saavuttamisen jälkeen :D Sitten ei uskolla hankkia niitä kiloja takas, jos on ostanu jotain kallista.

    VastaaPoista

I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well," "I ate before I came"
Then someone tells me how good I look
And for a moment, for a moment I am happy
But when I'm alone, no one hears me cry