sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Fake it 'til you make it

Voi herranjestas. En oikeasti aio edes kertoa mitä kaikkea olen syönyt viikonlopun aikana. Paljon, sen voin sanoa. En ole päässyt bloggaamaan eilen tai perjantaina, sillä en halunnut mennä isin koneella lukemaan kaikkia por-ana blogeja sun muista isältä kiellettyjä sivuja. Sorry for that.

Kuka katsoi American Idolin eilen? No, siellähän oli vierailevana tuomarina Victoria Beckham. Mun isä katto sitä ja tokaisi että "hyi ku kamalan näköinen, menis jo syömään jotain! Sairashan toi on!" Mutta mun mielestä se oli kaunis, ihanat solisluut, poskiluut ja sen käsivarret<3
Olen sönyt niin paljon tänään, etten saa syödä mitään tänään enää. Saan juoda teetä ja vettä, mutta ei muuta. En edes uskalla mennä vaa'alle, sillä pyörtyisin jos näkisin, että kaikki kovalla työllä menettäneeni kilot on tullut takaisin. Minähän en ole päässyt edes kuntosalille viikkoon, sillä olen ollut kamalassa flunssassa. Huomenna menen salille vaikka henki menisi, tätä läskivuorta ei voi katsoa enään. Pitäisi sitäpaitsi saavuttaa se 64.8 kg torstaiksi, joten tiukkaa tekee.
Olen huommanut todella ärsyttävän asian: Päässä pyörii kokoajan. Siis jos mä istun vähän aikaa ja nousen ylös, silmissä sumenee. Vielä pahempi on jos nousen ylös heti kun olen herännyt, silloin kaadun vaan takaisin sängylle. Todella rasittavaa. Ilmeisesti mun jo valmiiksi alhainen verenpaine on laskenut vähän alemmas....

Tästä tuli nyt todella turha ja tylsä postaus, mutta piti vaan tulla ilmoittamaan että olen elossa. Näistä seuraavan viikon postauksista tulee tälläisia tylsiä, sillä en ehdi koeviikon takia bloggailemaan kunnolla. Lupaan kuitenkin, että heti kokeiden jälkeen kirjoitan kunnolla. Promise.

edit: FAIL!!! Ne pakotti mut syömään, pakotti mut ruokkimaan mun läskejä. Kamala olo, itkettää ja masentaa. En koskaan onnistu.


torstai 28. tammikuuta 2010

The best little girl in the world

"Voikun sä näytät niin pieneltä siellä alla!"

Tuli vähän parempi mieli tosta, istuin koulussa penkillä ja kolme tyyppiä änkesi mun syliin. Siinä sitten yksi kundi tokaisi hauskasti, että näytän niin pieneltä kaikkien alla. :)

Huhhuh. Tuntuu että on ollut hirveä kiire joka paikkaan tänään: Koluun kahdeksaksi, kotiin puoli viideksi ja heti ruokapöytään. Sain takaisin eilisen terveystiedon kokeen, 9. Maksimipistemäärästä puuttui kolme pistettä -.- Höh, olisin vaan kirjoittanut vähän enemmän niin olisi tullut kymppi. Noh, parempi seuraavalla keralla.

Päivän kalorit on tähän asti vähän alle 800, eli ihan okei. Tavoite on, että kalorit pysyvät alle tuhannen joka päivä. Tosin tämä projekti ei mene viikonlopulla niin hyvin, sillä menen isän luokse, ja siellä ei tunneta "otan vain vähän", "ei ole nälkä", joten ruokaa, ruokaa, ruokaa. Anteeksi jo nyt. Tänään ei saa enään syödä mitään. Promise, en syö. Teetä saan juoda. Mutta EI ruokaa, ei mitään kaloripitoista. Aion olla vahva, vahvempi, vahvin huomenna. En saa syödä mitään ennenkuin tulen isälle (eli saan syödä siinä neljän-viiden maissa), sillä siellä tulee kuitenkin syötyä.
Some day, I will be the smallest, most fragile, vulnerable little girl in the school. I will be beautiful.

I control the food. The food does not control me.


keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Who has the control, the cookie or you?

Ensiksi, kiiiitos tositosi paljon ihanista kommenteista<3 Ja 21 lukijaa, wow:)

Päivän kalorit pikkusen ylöspäin pyöristettynä 850...
Ajattelin aamulla, että söisin aamiasta, kahdesta syystä. ensiksi, äitini heräsi samaan aikaan aamulla kun minä, kuudelta. Se tarkoittaa sitä että olisi joko pitänyt odottaa puoli tuntia että se lähtee töihin, ja "syödä sitten myöhemmin". Toiseksi, ajattelin että mulla olisi tosi pitkä päivä koulussa ja yksi koe, joten olisi parempi että syön jotain ettei tulisi flunssan lisäksi vielä huonompi olo. Söin sitten. Paljon. Jugurtin, leivän, ja kananmunan. Tuli niin hirveä morkkis että päätin mennä vaa'alle, ihan vaan siksi että olin satavarma siitä että sen luvut olisivat niin infernaaliset että sekoaisin. Oon nimittäin syönyt kuin porsas, ja menkkaturvotus ei auta asiaa. No, se vaaka näytti ihan samaa kun ennen. En siis painanut grammaakaan enemmän kun mitä painoin ennen menkkoja ja syömispäiviä:) Ja koska olin just syönyt, siinä oli varmaan joku parisataa grammaa extraa. Eli olen laihtunut, WTF?? Vaikka olen syönyt 1000-2000 kaloria jo neljän päivän ajan? Nyt on joku sekasin:D Olin asettanut tän kuun alussa tavoitteen, että 4.2 pitää painaa enintään 64.8 kiloa. No, taitaa olla tavoite saavutettu hieman etuajassa:) Aion kuitenkin punnita itseni taas perjantaina, jotta tiedän "tarkan" painon. ("tarkan" siksi, että meillä on todella kamala vaaka, ei mikään digitaalinen vaan semmonen epätarkka -.-)


Oli muuten koulussa se terveystiedon koe. Tuntui todella kaksinaamais-moraaliselta, kun mä kirjoitin terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta suun muusta. Tiedän ton kaiken, mutta silti teen ihan väärin... Mutta kun haluan jotain, tässä tapauksessa LAIHTUA, aion myös onnistua. Whatever it takes.








tiistai 26. tammikuuta 2010

Always gonna be an uphill battle

Jessica on niiiiin kaunis, ihanan pieni(:
Päivän kalorit noin tuhat, koska menin syömään kamalasti leipää!!! Hirveä läski lehmä, mitä mä oikein ajattelin??? Hyi h*lvetti. Siis tuhat!! 1000!! Neljä numeroa. Oksentakaa, haukkukaa mut lyttyyn. Olen sen ansainnut.
Kamala olo, joten en mennyt salille vaan tulin ihan suosiolla suoraan kotiin koulun jälkeen. (LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI!!!)Terveystiedon koe on huomenna, niin kuin myös kirjaesitelmä. En ole lukenut edes puolia siitä kirjasta, ja esitelmä pitää siis pitää huomenna. Hups. No, olen aina ollut hyvä improvisoimaan, joten eiköhän se onnistu huomennakin. En aio mennä vaa'alle ennen kuin ne ovat loppu, en halua masentua tästä turvotuksen tuomista extrapainosta. Varmaan katson painon sitten perjantaina, jos olen sillä tuulella, who knows. Koeviikko sitäpaitsi ensi viikolla: Maanantaina psykologia, tiistaina pitkä matikka, keskiviikkona suomen koe, perjantaina toinen suomen koe, ja sitä seuraavana maanantaina historia... Wish me luck with those.....

Tuntuu niin sekavalta kun pitää esittää eri rooleja kaikille, ja kaikesta kamalinta on omalle kullalle valehteleminen syömisistä ja olosta yleensä. Mutta en voi kertoa totuutta kenellekkään. Sitä että vaa'an lukemat määräävät tuleeko päivästä hyvä vai huono, sitä että jokaisesta pienestä suupalasta, jonka ahdan itseeni, seuraa armoton morkkis ja paha olo. En vaan voi kertoa, kukaan kun ei saa pysäyttää tätä nyt, ei nyt kun olen näin läski.
Täällä sentään saa olla oma itsensä, no lies at all...

maanantai 25. tammikuuta 2010

Don't know the first time I felt unbeautiful


En päässyt bloggaamaan tai lukemaan teidän blogeja eilen, sillä netti ei toiminut -.- Koeviikko on ensi viikolla, joten voi olla etten ehdi kirjoittamaan tänne aina joka päivä. Edessä on kuusi koetta josta pitäisi selviytyä kunnialla, ja se vaatii paljon aikaa...
Ällöttää. Syy siihen, että olen himoinnut hiilihydraatteja ja että olen turvonnut kuin ilmapallo. Ne alkoivat eilen. Yäk. En oikeastaan välittäisi vaikka ne loppuisivat, niistä ei ole muuta kun harmia. Olen huonolla tuulella ja päätä särkee, nenä on tukossa ja kurkku tulessa. Kiva olla kipeä juuri ennen koeviikkoa, kun ei todellakaan ole varaa poissaoloihin. (Ei siksi että minulla olisi niitä liikaa ennestään, ei olw ainuttakaan poissaoloa tai myöhästymistä). No, ei auta muu kuin lukea kokeisiin. En mennyt tänään salille, (FAIL!!), sillä olo oli koulussa niin kamala etten jaksanut raahautua kuntosalille. Nyt minua ahdistaa ja itkettää, olisi vain pitänyt mennä. Päivän kaloritkin ovat taivaissa, noin 950. Oksentakaa. Ei minkään näköistä itsekuria.

mietin muuten tänään ihan ohimennen milloin mulla aiko tää koko pakkomielle ruoan kanssa. Löysin jotain vanhoja päiväkirjoja, joihin olin jo joskus seiskalla kirjoitellut syömisiä sun muuta. Mutta tällä' kertaa tää on erilaista. Mun on pakko, mua ahdistaa, mikään ei ole hyvin, kaikille pitää valehdella...

lauantai 23. tammikuuta 2010

I told another lie today

Voi ei. Mun poikaystävä itkee nyt, selittää pelkäävänsä että mulle tulee joku syömishäiriö, että se näki unta siitä että mä kuihduin pois. Herranjestas. Vaakutin kaiken olevan hyvin, ja luulen että se uskoi mua. Pitää olla varovaisempi nyt. En halua herättää huomiota, en halua että joku tulee ja keskeyttää mun unelman tavoittelemisen.Ei nyt kun olen näin läski. En saa failata, en vaan saa. Ei nyt kun olen päässyt alkuun.

Ja arvatkaa mitä, nyt mulla tuli todella tarvetta laihtua kesäksi. Se tarve tavataan K-r-e-i-k-k-a. Menemme melkein 100% varmuudella Kreetalle heinäkuussa, joten kaikki tämä ihra on saatava pois ennen sitä. Joka ikinen ylimääräinen gramma. Tosta ylläolevasta kuvasta saa hyvää motivaatiota laihtumiseen.

perjantai 22. tammikuuta 2010

No matter what it takes

Perjantai. En tiedä pitääkö nauraa vai itkeä. Hyvä siksi, että viikonloppuna saa "levätä", ja ehtii tehdä kaikki rästiin jääneet tehtävät ja lukea kokeisiin. Huonoa viikonlopussa on se, että syömiset menee perseelleen. Ei mitään tarkkoja aikoja, ruokaa saatavilla koko ajan, äiti hössöttämässä keittiössä... Ymmärrätte varmaan.
Pitää laittaa taas ällötyskuva, ei tästä muuten tule mitään. Hyvä motivaatio on tää omien läskien tuijottaminen.

Haluan sellaiset kauniit solisluut, sellaiset kuin balleriinoilla on. Ei mitään ylimääräistä ihraa siihen päälle. Minulle on aina ollut tärkeätä nimenomaan solisluut ja jalat, niitä tuijjotan eniten thinspis-kuvissakin. Onko teillä jotain sellaista erityistää kohtaa?
Syömiset on mennyt vähän niin ja näin, mutta huomenna menee paremmin, promise. Kokeilin tossa äsken kesämekkoja joita kaivoin esiin kaapista, ja löysin mun neljännen luokan itsenäisyystanssiasuvun. Kokeilin sitä, ja se mahtui päälle! Siis täh, oli silloin kuusi vuotta nuorempi, ja noin 30 senttiä lyhyempi... O.o. Just.
Mulla ei todellakaan ole tänään mitään asiaa, joten säästän teidät turhanpäiväisiltä jaarituksilta.

Stay strong<3

torstai 21. tammikuuta 2010

Strong, stronger, strongest

-1Kg
Yes. Paino on laskenut yhden kilon. Parempi vähän kuin ei mitään, eikö niin? Ruksi tuli tonne sivulle--->
Aamun iloisen yllärin jälkeen koko päivä meni pitkästä aikaa hymyillessä oikeaa hymyä, ei mitään isoa virnettä, mutta sellaista pientä, varovaista hymyä. Syömisetkin on mennyt hyvin, olin leffassa kaverin kanssa katsomassa It's complicated, joka oli todella hyvä, suosittelen. Kun G istui ja söin suklaapatukkaa ja karkkeja leffan aikana, naureskein siinä itsekseni, en tietenkään ääneen. Senkun popsii kaloreita, rasvaa ja hiilihydraatteja minkä ehtii, tulkoon lihavammaksi jos niin haluaa. se jopa nuoli sen suklaapatukkapaperin! Hyi! Ja join iloisena mun pepsimaxia(:

Aamulla en syönyt mitään, ennen elokuvaa oli pakko ostaa kaksi porkkanapiirakkaa, koska en halunnut herättää huomiota syömättömyydelläni. Kotiin tullessani piti vielä syödä nuudeleita ja wokki-vihanneksia. Kalorit tältä päivältä on siis noin 500 ja vähän päälle. Ei siis mikään ihan hirveä katastrofi. Ja huomenna on kuntosali, ja siellä palaa kaloreita ainakin 500-600, joten kaikki on hyvin(:

Vahva, vahvempi, vahvin.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Inside I'm slowly falling apart


Aamulla hypin vaa'alle, oli vain pakko nähdä, vaikka toisaalta tiesin jo mitä se tulisi näyttämään. No change. Kaikki energia meni koulussa siihen, että piti hokea itselleen "hymyile, naura, hymyile, nyökkää, naura muiden kanssa". Ei mua naurattanut. Piti väkisin vääntää naamalle hymyntapainen ja teeskennellä. Mutta kaikki uskoi siihen, ja se on pääasia.
Hirveä stressiä nyt. Koeviikko on kahden viikon kuluttua, ja matikan pistarit huomenna. Koulusta puhuen tulee muuten mieleen yksi asia: Saimme terveystiedosta läksyksi kirjoittaa aine otsikolla "Miksi suomalaiset ovat nykyään aina vain lihavampia?". Todella, ironista, ihan kuin se opettaja haluaisi vinkata mulle että kannattaisi miettiä vähän ja ehkä tehdä läskeille jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Saatiin suomen ainekirjoitus takaisin, kasipuoli, ja yhdestä sanakokeesta sain ysin. Mikään ei mene hyvin, en vaan kerta kaikkiaan enään onnistu.
Söin äsken ensimmäistä kertaa tänään, uunipuuroa ja kaksi ruisleipäviipaletta koska oli pakko, päivällistä kun ei tässä talossa voi skipata vaikka kuinka yrittää. Onneksi en ollut syönyt ennen sitä mitään, koska noista kertyi jo noin 500 kaloria. Taidan vielä syödä salaattia tänään, mutta siinä ei ole muuta kuin jäävuorisalaattia, jotain kaalin tapaista ja ananasta.

Nyt pitää mennä lukemaan sitä matikkaa, mutta luen ja kommentoin teidän blogit illalla tai huomenna.

tiistai 19. tammikuuta 2010

"Happyface"

Läski.
Koulu meni nopeasti, feikkasin happyfacen kaikille ja uskottelin kaiken olevan hyvin. Kaikki uskoivat. Nauroin, hymyilin, kuuntelin kaikkia. Mutta itkin hiljaa sisälläni, mikään ei ole hyvin. Pääasia että kukaan ei huomaa todellista minääni, sitä, että mikään ei ole niin kuin kaikille uskottelen. Joskus tekisi vaan mieli huutaa ja itkeä ahdistusta pois, kiljua niin että ääni menee ja silti jatkaa. Tekisi mieli hakata seiniä, lattiaa, kaikkea vastaatulevaa, kunnen paha olo ja ahdistava tunne on poissa. Mutta ei. Kävelen joka päivä kuin horroksessa. "Huomenta, haluatko apua läksyjen kanssa, haluatko puhua siitä, kiitos" jne. Kukaan ei tiedä miten paha olo minulla on, miten paljon minua ahdistaa ja ottaa päähän.

Päivän kalorit ovat siinä tuhannen paikkeilla (LÄSKI), ja kuntosalilla tuli kulutettua noin 430 kaloria... Huomenna en saa syödä mitään aamulla, ainoastaan juoda ison mukillisen vihreää teetä. (Jos jaksan tehdä). Koulussa en ole voinut syödä enään kolmeen vuoteen, sillä en voi sietää sitä että muut katsovat kun syön. ne varmaan ihmettelee, että mitä toi läski tossa syö, menisi juoksemaan ja lopettaisi ton syömisen. Eli seuraavan kerran pitää sitten syödä kotona pakkopäivällinen, koska äiti syö samaan aikaan, eikä sen valvovan silmän alta voi välttyä.

Muuten, jos paino ei ole pudonnut seuraavaan ruksiin perjantaihin, mutta viimeistään sunnuntaihin, mennessä, tulen hulluksi. olen tammikuun aikana onnstut (feilannut) laihtumaan kilon. Siis yhden kilon!! Läskiläskiläskiläski.
Jos jollain on jotain hyviä laihdutusvinkejjä, mieluiten ei mitään pillereiä, feel free to comment.

maanantai 18. tammikuuta 2010


Tänään on mennyt jo paremmin, päivän kalorit siinä kuudessasadassa, ja kuntosalin jälkeen tuli poltettua 470. Siis taitaa kalorit jäädä tän päivän osalta alle kahdensadan:)


Arvasin, että noiden mun huonojen päivien jälkeen on pakko tulla niitä hyviäkin, ja tulihan niitä. Tiesin kanssa, että heti kun viikonloppu on ohi niin kaikki on jo paremmin. Huomenna taas salille, yritän saada taas poltettua sen 450-500 kaloria siellä:)
Tästä tulee tämmönen tositosi pikapostaus, sillä tulinn juuri kotiin ja matikanläksyt pitäisi saada tehtyä ennen kun huippis alkaa... Eli puolessa tunnissa kymmenen pitkänmatikan tehtävää... Jotenkin tuntuu, etten ihan ehdi(:
Yritän ehtiä kirjoittamaan enemmän huomenna, tästä nyt tuli vaan tällainen moi-olen-elossa teksti, mutta ei ehdi kirjoittaa enempää...

Miten teidän päivä on mennyt?

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Everything is not what it seems like


Läskiläskiläskiläskiläskiläski

Mistä aloittaisin? Jos sanotaan näin, että päivä on ollut syömisen kannalta k-a-t-a-s-t-r-o-f-i. Olen syönyt liikaa... Minä todella vihaan viikonloppuja. Aamulla olin niin väsynyt ja sekaisin että söin mokkapaloja. Enkä vain kaksi tai kolme, söin neljä! Oksentakaa. Kun vihdoinkin älysin mitä olin tehnyt, menin kalorilaskuriin ja meinasin pyörtyä: 1240 kaloria!! Tunsin kuinka läski alkoi hitaasti mutta varmasti kerääntymään. Käsivarsiin, vyötärölle, reisiin. Tuplaleuka paisui. Mitä minä oikein ajattelin?? Tärisin ahdistuksesta ja inhosta, ahdistuksen kyyneleet tulvivat silmiin enkä nähnyt mitään. Ilma ei kulkenut. Oksetti. Teki mieli repiä kaikki läskit irti, tarttua vain kiini ja repiä kaikilla voimilla. Ilmoitin äkkiä äitille että menisin kirjastoon, ja lähdin kävelemään. 76 minuuttia kävelin, enkä meinannut saada ilmaa koska ahdisti. Tunsin vain, kuinka läskit kasvoivat koko ajan, ja kaikki oli itse aiheutettua. Joko oksensit?


Eksyin muuten tossa äsken iltalehden(?) painopäivyriin, joka oli sitä mieltä että mun pitäisi syödä 1300 kaloria päivässä jotta "laihtuisin paljon". Homman nimi on se että se laskuri antaa kalorimäärän joka ei lihota, ja siinä voi valita että haluaako pysyä samassa painossa, laihtua vähän vai laihtua paljon. Valitsin "laihdu paljon", ja se antoi ton 1300 kaloria. Mutta eihän se voi olla niin paljon? Peruskulutuksekseni se sanoi 1500 ja risat. Voiko toi olla totta? 1300 kaloria on todella paljon... Pitää miettiä, jos kokeilee syödä tasan 1300 kaloria joka päivä viikon, ja sitten katsoa jos se toimii. Aion muuten punnita itseni joka perjantai tästä lätien, joten saatte nähdä aina silloin miten menee. Jos menee....Olen toivoton tapaus.

Huomenna aion vääntää sen happymaskin naamalle, olla iloinen koulussa ja hyvällä tuulella. se taitaakin olla ainoa asia joka multa nykyään onnistuu. Feikkaaminen muille, olla "iloinen".

lauantai 16. tammikuuta 2010

No Wonderland

Just because I'm smiling doesn't mean I'm happy. I'm the type of girl that can be so hurt and still look at you and smile.

Joka perjantai odotan viikonloppua innolla. On ihanaa, ettei tarvitse nousta ylös kuudelta, vaan saan nukkua ihan niin pitkään kun vain haluan, voin vaikka maata sängyssä koko päivän. Toisaalta taas vihaan viikonloppuja: Ei mitään rutiinia, ruoka-ajoista puhumattakaan. Koulupäivinä se on niin helppoa: Aamu-kuudelta mahdollisesti jugurtti, ja seuraavan kerran syödään päivällinen viideltä. Illalla vielä teetä ja hedelmä tai jugurtti. Mutta viikonloppuna? Syödä voi kun haluaa, ja ruokaa on tarjolla käytännössä koko ajan. Huominen vielä, ja sitten alkaa taas viiden päivän tuttu ja turvallinen arki, ja sen mukana tulevat rutiinit.

Tänään en ole tehnyt mitään. Lakkasin kynnet, ja niistä tuli ihan kivat. (Suosittelen muuten kynsien lakkaamista erilaisílla kuvioilla yms, todella aikaa vievää puuhaa).



Kaupassa kävin, sillä en halunnut että äiti pitää minua huonona tyttärenä. Leivoin mokkaruutuja, joita muut nyt syövät tyytyväisinä. Siinähän syövät ja lihovat ihan vapaasti:) Huomenna raahan äitin mukaan lenkille, sillä se on tosiaan laihduttamisen tarpeessa (oikeasti siis, se painaa noin 105 kiloa ja on 178 cm pitkä), joten vähän aktiivisempi päivä on luvassa huomenna. Toivottavasti.
Pelkään, että en onnistu. Pelkään, että en koskaan saa olla se kaunis, laiha, täydellinen,ihana ihminen joka haluan olla. En halua olla lopun ikääni tällainen. Läskiläskiläskiläskiläski. Kelvoton. Haluan olla pieni ja hauras, ihana...

perjantai 15. tammikuuta 2010

Definitely not a rolemodel


Ensiksi, kiitos kaikista kommenteista, tervetuloa uusille lukijoille ja anteeksi etten ole postannut moneen päivään...

Mutta nyt asiaan. Olisi todella ihanaa, jos voisin kirjoittaa tänne miten hyvin kaikki on mennyt, miten olen onnistunut laihduttamaan, olla syömättä jne. Mutta kun en voi. Olen syönyt
l-i-i-k-a-a. aivan liikaa. Yäk, ällötys. Läskiläskiläskiläski. Olen niin surkea tässä... Mikään ei nyt toimi. Yäk.

Mun pitää sitä paitsi skarpata nyt. Mun äiti on hokenut nyt jo pari päivää, että miksi en puhu enää sen kanssa ja että olen niin masentuneen oloinen ja silleen... Mutta kun musta tuntuu että mulla on liikaa näitä rooleja eri ihmisille. Pitää olla täydellinen tyttöystävä, hauska ja naurava koulussa, hyvä ystävä jolla on aikaa kaikille, ja kotona se äitin enkeli joka ei tee koskaan väärin ja sanoo aina ne oikeat asiat. Sitten pitäisi vielä ehtiä hengittää. Muistuttaa itselleni, miten läski lehmä olen ja että nyt ei saa syödä. Pitää laihtua. Olla se laihin, ihanin, kaunein. Eikö sen pitäisi olla helppoa? Älä syö. Piste. Mutta kun ei. Löydän itseni joka päivä syömästä. Laiskottelemasta. Läskiintymästä.

Painoin toissapäivänä melkein kaksi kiloa vähemmän kun kaksi viikkoa sitten. Tuskin painan sen verran enään tänään, niin paljon kun olen rasvaa suuhuni tunkenut. Huomenna on vaan pakko taas onnistua syömisen kanssa. aion väntää happyfacen väkisin naamalle ja kuvitella että kaikki on hyvin. Jospa se toimisi.
edit: Oli pakko mennä laittamaan tonne toi painotavoitelista, jospa noin kamalat luvut saisivat laihtumaan nopeammin. Painoin 65.5 kg toissapäivänä, mutta en uskalla laittaa sitä ruksia siihen vielä, sillä pelkään lihoneeni. Katsotaan uudestaan huomenna.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Nothing to say...


En keksi mitään kirjoitettavaa just nyt, joten en viitsi selitellä turhanpäiäisiä asioita tänään... Laitan se sijaan ällötyskuvan kädestäni tänne, jos se vaikka motivoisi mua hankkiutumaan eroon noista käsivarsiläskeistä...

maanantai 11. tammikuuta 2010

Better days


Tänään on mennyt paljon paremmin, tuli taas todistettua että huonojen päivien jälkeen on pakko tulla niitä hyviäkin:) Ennen koulua olisin melkein onnistunut livahtamaan ulos, mutta sitten äiti huusi että en ole syönyt mitään ja pakotti syömään banaanin. (noin 150 kaloria)

Olin sitten koulussa, ja ennen kuntosalia oli pakko syödä proteiinipatukka koska oli kamala olo, päässä pyöri ja silmissä sumeni. Olin sitten kuntosalilla ja onnistun polttamaan 451 kaloria, mikä on aika hyvin siihen nähden, että ehdin olla siellä niin lyhyen ajan... Syödyt kalorit ovat tältä päivältä siinä 680 paikkeilla, mutta kun siitä vähentää ton 451, saadan jo parempi tulos: 202 kaloria:) Olo oli treenien jälkeen kamala: Pyörrytti, silmissä sumeni, pulssi hakkasi päässä ja koko kroppa tärisi, mutta en ole siitä huolimatta pitkään aikaan tuntenut itseni niin... vahvaksi jotenkin. Tuntui siltä, että selviän mistä vaan ja että onnistun vielä laihtumaan. Vaikea selittää, mutta mahtava tunne:)


Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille:)

PS: Luen kaikkien blogit huomenna, koska en millään ehdi tänään... Huomenna on herätys kuuden aikaan...

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

There's just something about her...


En keksinyt mitään kirjoitettavaa, joten ajattelin tehdä listan minusta, semmoisia turhanpäiväisiä faktoja. So here it is:

1.Inhoan kahvia yli kaiken, mutten herää kunnolla ennen koulua jos en ole saanut joka-aamuista rasvatonta lattea
2.Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa
3.Minulla on kaksi kissaa
4.Pelkään lihomista
5.Kuuntelen paljon musiikkia
6.Olen hyvä kokkaamaan, ja minulla on kymppi köksässä...
7....vaikken kertaakaan syönyt köksäntunneilla
8.Pidän matikasta vaikka melkein failasin edellisen kurssin
9.Rakastan shoppailemista
10.En voi mennä nukkumaan, jos en ole ensin sanonut hyvää yötä äidilleni
11.Minulla on ihana poikaystävä...
12....joka sanoo että olen täydellinen...
13....vaikka olen itse aivan toista mieltä
14.Tykkään lukemisesta...
15....mutta en ehdi lukea enään juuri koskaan koulutöiden takia
16.Haluan mennä yliopistoon lukemaan psykologiaa lukion jälkeen.
17.Ostan uuden kännykän melkein puolen vuoden välein
18.Toinen äidinkieleni on ruotsi
19.Osaan myös puhua englantia ja kiroilla espanjaksi
20.Haluan oppia puhumaan espanjaa
21.Olen 169 senttiä pitkä
22.Olen perfektionisti
23.Minulla on kitara mutta en osaa soittaa sitä...
24.Tykkään katsella kauhuelokuvia
25.En voisi elää ilman Greyn anatomiaa...
26....Tai Gossip Girliä...
27....Tai Housea
28.Olen koukussa Dolce & Gabbana - Light blue hajuveteeni
29.En ole ikinä ymmärtänyt mitä hauskaa Simpsoneissa oikeastaan on
30.Inhoan talvea, ja rakastan kesää:)

Siinä ne nyt sitten on, kolmekymmentä turhaa faktaa minusta:)

lauantai 9. tammikuuta 2010

Memories of a broken angel


Pakko kirjoittaa vielä kerran tänään. Ei puhuta siitä, mitä olen syönyt tänään, vaan jostain muusta, okei?
Olen miettinyt asioita tänään kun olin ulkona kävelemässä. Mietin sitä, milloin ensimmäistä kertaa tunsin itseni erilaiseksi, isommaksi kun muut. Se oli päiväkodissa. Muistan sen, kun päiväkodin joulujuhlissa meillä oli tapana esittää lucia-kulkue, ja kaikki halukkaat saivat olla mukana. Minä halusin tietysti olla mukana siinä, ja kaikille tytöille laitettiin nätit valkoiset, pikähihaiset mekot päälle ja valmiiksi leikattua glitterinauhaa mahan ympärille vähän niin kuin vyöksi. Kaikille paitsi minulle. Hoitotädit valittivat että minulle ei mahtunut sellainen tavallinen mekko, vaan minä sain sellainen telttamallisen, lyhythihaisen, ison mekon. Glitterinauhakaan ei silloin mennyt vyötäröni ympärille, joten minulle se nauha laitettiin hiuksiin. Tämä saattaa kuulosta pieneltä jutulta, mutta mulle se on aina jäänyt mieleen, se että olin erilainen. Isompi kuin ne muut, poikkeavuus.Tänä päivän en ole taulukoiden mukaan ylipainoinen, mutta tuo asia on jäänyt mieleen.

Toisiin muistoihin, niihin, jotka sillä hetkellä saavat hymyilemään sisältäpäin, salaa. Koulussa meillä oli keskustelu jostakin ihan tavallisesta asiasta, ja puheeksi tuli syntymäpaino. Kun kerroin että painoin noin 2,5 kiloa syntyessäni, joku pojista sanoi: "Ei ihme että olet niin pieni". Sekunnin ajan se tuntui ihanalta, hymyilin itsekseni ettei kukaan huomaisi. Sitten ajattelin, ettei tuo pidä paikkaansa, sillä tiedän olevani läski, mutta ton kuuleminen oli ihanaa. Kai te tiedätte sen tunteen? Siitä tulee mieleen yksi osa biisistä Courage:

Then someone tells me how good I look
And for a moment
For a moment, I feel happy

Kunnes sitten palaa maan kamaralle ja tajuaa että toi ei ole totta...
Mutta sekunnin ajan, siitä tulee niin... Onnelliseksi, tyytyväiseksi jotenkin oudolla tavalla... Juuri sellaiseksi, joksi haluaa tulla.


A new day has come

Huomenta kaikille:)
Tovottavasti tästä päivästä tulee parempi kuin eilisestä... Tänään mulla olisi lupa pitää lepopäivä sekä "saa syödä hyvällä omallatunnolla", mutta en usko että onnistun. En ole pitkään aikaan pystynyt syömään ilman morkkista, joten miksi se toimisi tänään?
Mulla on nii laiska olo juuri nyt, istun sängyssä ja kirjoitan. Söin äsken yhden appelsiinin (80 kcal), joten ennnen päivällistä ei saa sitten syödä mitään. ei millään jaksaisi kammenta ylös täältä, koska silloin tämä rauhallinen aamu on ohi, ja kaikki käyvät hössöttämään täällä. Äiti on onneksi töissä neljään-viiteen asti, joten vähän rauhallisempaa täällä tulee olemaan.
En keksi mitään kirjoittamista, joten kirjoitan varmaan sitten myöhemmin lisää, koska ei ketään kiinnosta tällainen...

perjantai 8. tammikuuta 2010

It makes me feel alive

Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing allright
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side

Tänään kaikki on mennyt todella paljon paremmin kuin eilen. Aamulla söin jugurtin, (olisi vähän noloa pyörtyä salilla), ja seuraavaksi söin vastan kun tulin kotiin kuntosalin jälkeen. Äiti oli laittanut parsakeittoa, joka sisältää 50 kaloria/annos, eli ei onneksi mikää ihan tappoateria. Sen lisäksi piti ahtaa itseensä kaksi siivua täysjyväleipää. Ylöspäin pyöristäen kaloreita on siis syöty noin viisisataa. Onneksi olin kuntosalilla, jossa kaloreita paloi about 350-400, joten päivän kalorit ovat siinä 100-150 suunilleen. Parempi näin:)
Ulkona on muuten ihan sairaan kylmä! Oli tosi kiva seista ulkona -20 asteen pakkasessa 20 minuuttia bussia odottamassa.Vieläkin palelee...

En ole uskaltanut mennä vaa'alle, mutta sen teen varmaan huomenna aamulla.... Saa nähdä jos tämä hyvätuuliisuus jatkuu vielä sen jälkeen vai ei.Pahaa pelkään, että en tule olemaan tyytyväinen...
Onneksi nyt on perjantai. Jotenkin ihan loppu olo, vaikka koulua on ollu vain kaksi päivää joululoman jälkeen. Läksyjä on liikaakin, mutta jospa jätetään ne ihan suosiolla huomiseen, jooko?
Kiitos muuten todella paljon ihanista kommenteista, vaikka en ole aina niitä ansainnut. Päivä parani ja olen paljon paremmalla tuulella, tuntuu siltä että toivoa on taas vähäksi aikaa:)

torstai 7. tammikuuta 2010

No matter what it takes


Toivon todella, että teidän päivä meni edes vähän paremmin kun mun, koska paljon tätä surkeammin ei vaan voi mennä...




Eka koulupäivä... Herätyskello kuoli aamukuudelta, koska se kehtasi ruveta huutamaan. En saanut nukuttua yöllä, koska päässä pyöri vaan kaikki kamalat ajatukset. Mietin mitä kaikki sanoisivat koulussa, mistä ne puhuisivat ja kuka olisi laihtunut. Ilokseni huomasin, että G oli lihonut jouluna. Hah, nyt on vaan pakko olla pikkuisen vahingoniloinen, sillä onnistuin itse laihduttaamaan pois ne kolme joulukiloa pakkosyötön seurauksesta, joten en painanut yhtään enemmän kun mitä painoin koulun loppuessa. Se ilo ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä matikantunilla sain edellisen pistarin takaisin. Ihan sellainen perus-pistari se oli, ja maksimipistemäärä oli 12, ja oli kerännyt kasaan huikeat 8 ja puoli pistettä! ( Kai te huomasitte sarkasmin tossa?)

Niin, ja syömiset on mennyt melkein hyvin tänään. Aamulla olin niin sekaisin, etten älynnyt syöväni jugurttia, ennen kuin olin jo tyhjentänyt purkin. Sinne upposi 90 kaloria. Koulussa en syönyt mitään, ja tulin kotiin siinä puoli viiden aikaan, ja oli pakko syödä jotain epämääräistä vihannes-kala-riisi mössöä, kaloreita tuli siitä noin 400 vähän pyöristäen. Kaikkihan olisi mennyt hyvin... Mutta... MUTTA olen niiin säälittävä, että sorruin äsken syömään puuroa. Hyvähyvä joo, sinne meni ihan turhat 200 kaloria. Eli tänään tuli syötyä ylöspäin pyöristäen 800 kaloria, vaikka menin lupaamaan että pysyn alle viidensadan!! Nyt vituttaa, suoraan sanottuna. Onneksi huomenna on luvassa ainakin kahden tunnin kuntosali, joten siellä palaa ainakin kolminkertainen kalorimäärä syömisiin verrattuna. Kuulostaa jo paremmalta.




Miten teidän back-to-school onnistui?




keskiviikko 6. tammikuuta 2010

I want to walk in the snow and leave no footprints

I can almost see it

the dream I'm dreaming but

There's a voice inside my head sayin,

You'll never reach it

Every step I'm taking

Every move I'm make feels

Lost with no direction

My faith is shaking but I

Got to keep trying

Got to keep my head held high





En viitsi edes vaivata teitä kertomalla siitä, miten surkea itsekuri mulla on. Sanotaan vaikka näin, että yksi syy löytyi siihen, miksi koulun alkaminen huomenna on hyvä asia. Tutut rutiinit, kiire, ja läksyt pitävät huolen siitä, ettet pakostakaan saa syötyä yli 550 kaloria päivässä. Aamulla ei jaksa vaivautua, koulussa en luonnollisesti syö, välipala on turha, joten seuraava pakollinen ruokailu on päivällinen kotona, ja siitä kertyy noin 400 kaloria. Eikö ole aika hyvä?

Oikeastaan mua huolestuttaa vaan yksi asia: Mitä jos mä taas lipsahdan, en jaksa välittää? Niin monet kerrat on nähty, "kyllä mä nyt onnistun, kyllä mä laihdun nyt." Tän on pakko toimia nyt, ei ole varaa virheisiin. Ainoa asia, jota pelkään just nyt, on epäonnistuminen.


Toinenkin asia kävi mielessä: Mitä jos joku mun kaveri sais tietää tästä ja kertois jollekki koulun terkkarille? Mä en kestäis sitä, että mun koko laihdutus-projekti menisi hukkaan.

En ole edes laitunut. En sitten grammaakaan. Mikä mussa on vikana?

tiistai 5. tammikuuta 2010

Once on your lips, forever on your hips...


Tuotakin olisi pitänyt ajatella tänään, ennenkuin aloin syömään... Tänään on ollut vähän sellainen masispäivä, mikään ei huvita ja väsyttää kamalasti. sekin varmaan johtuu siitä etten saanut yöllä nukuttua, koska päässä pyöri vaan kaikki kaloritaulukot suun muut ruoka-asiat, joita en todellakaan olisi jaksanut ajatella keskellä yötä. Kun sitten vihdoinkin nukahdin, näin kamalia unia. Yhdessä äiti löysi päiväkirjani ja thinspo-vihkoni, ja seuraavassa unessa bestikseni kuoli. Muut unet olivat vain sitä samaa syömisvammailu-uni kategoriaa... Eikö voisi olla edes yksi yö kun saisin nukkua unia näkemättä? Tai edes sitten nähdä hyviä unia... Vielä pahempaa on nähdä sellaisia unia, joissa on kaunis ja laiha, kaikkea sitä mitä pitää täydellisenä, ja sitten herää aamulla ja huomaa että tuo kaikki oli vain unta.

Tänään kaloreita on tullut syötyä aivan liikaa. 1500, ylöspäin pyöristäen. Hyi... En ole edes tehnyt tänään mitään muuta kun käynyt kävelyllä, ja siitäkin paloi vaivaiset 110 kaloria. Mikään ei toimi nytten...

maanantai 4. tammikuuta 2010

Don't let todays weakness ruin tomorrows dreams...


Päivä alkoi hyvin. Heräsin jo yhdeksältä, söin puuroa ja lähdin pulkkamäkeen kaverien kanssa. Riehuttiin siellä monta tuntia. Ongelmat alkoivat kun mentiin G:lle kotiin. Sen äiti oli tietysti siellä keittiössä hössöttämässä, ja hoki että meidän pitää syödä. Ýritin kaikkeni, sanoin että olen vege, (se on totta), mutta siihen äiti sanoi että tarjolla on kasvisruokaa. Paska. Siinä oli sitten pakko syödä. Suunilleen 200 kaloria, vähä pyöristäen. No, tulin kotiin, ja kukapa muu seisoo keittiössä kun ah, niin rakas äitini kattila kädessä: "syöhän nytten, täällä on pinaattikeittoa." Ja uskoiko se että olin juuri tunti sitten syönyt? Ei tietenkään. Siihenhän se istahti viereen ja vahtasi syömistäni. 142 kaloria sinne meni. Ja vielä kaksi siivua leipää. +150 kaloria. Yököttääkö jo? Sitten ei varmaan kannata kertoa, että sama ihminen pakotti syömään 14 geisha-karkkia ja 2 juuliaa. Hyi h*lvetti vaan, anteeksi kielenkäyttö... Eli päivän kalorisaldo on suunnilleen 1200 ylöspäin pyöristettynä. Onneksi, pieneksi lohduksi, laskin että kaloreita tuli pulkkamäessä poltettua reilut 1000 kaloria, joten päivän kalorit ovat siinä kahdensadan paikkeilla.
Painoa on myös pudonnut viikossa(?)kilo, joten ihan mäkeen tämä ei mene...

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

kalorilaskuri.fi


Kuinka minä en ole löytänyt tätä ihanaa sivua ennen? Hihkuin innosta, kun googlasin "kalapuikko energiansisältö" ja löysin kalorilaskurin. Herranen aika, päivä on pelastettu! Kunhan pysyn alle 500 kcal niin kaikki on hyvin:) Listaan sinne valmiiksi aamulla koko päivän ruoat, joten päivän aikana ei tarvitse miettiä mitä uskaltaa syödä.

Tästä se alkaa

Hyi. H*lvetti. Jouluna tuli syötyä kuin sika. Oikeasti. Nyt se loppui. Tuo syöminen. Painan kamalan paljon..Yäk.Olen päättänyt laihduttaa ainakin 52 kiloon kesäksi ja kesän aikana. Varsinainen "dieetti" alkaa huomenna, mutta aloitan "totuttelemisen" jo tänään. (Lue: olen niin läski että joskus se on aloitettava).
Tähän asti syötyä: 1 kananmuna, 86kcal + porkkana
_____________________________________________________________________________________
Update: Päivän kalorit: 640, kulutetut 330. = 309 kaoria tänään
_____________________________________________________________________________________

Olen yrittänyt aloittaa laihduttamisen jo monta kertaa, tuloksetta. Kuitenkin minulla on nyt sellainen tunne, että tällä kertaa onnistun. Laitan aluksi vain pieniä painotavotteita, (kaikkihan tietävät sen ihanan tunteen kun painat vähemmän kuin tavoitteesi). Listaan tavoitteet tänne ja ruksin niitä sen mukaan sitten.
Let's start.