lauantai 26. kesäkuuta 2010

Just keep that smile on your face girl



Syödyt kalorit 444
Liikunnalla kulutetut kalorit 293

Onnistuin, pysyin alle viidensadan.
Saan ihmeellisiä kiksejä kun maha on tyhjä, tuntuu ihan siltä kun pystyisin mihin vain. Olen onnellinen, tunnen olevani taas astetta parempi ihminen. Kun minulla on nälkä, olen kuin jossain kummallisessa euforiapöllyssä.

Huomiseksi toivon auringonpaistetta kiitos:) Haluan uimaan. Menen maa-uimalaan, jotta saisin rusketuksen kaupan päälle. Se bikini-häpeä on vain kestettävä. Jos en pääse uimaan, haluan pyöräilemään.

En ole kertonut että olemme muuttamassa. Ensi kuussa. Ensin en suostunut siihen, en halua jakaa huonetta siskoni kanssa. Mutta sitten päätin pyöräillä sinne pihalle. Ja arvatkaa mitä? Meillä on uima-allas ja kuntosali pihan toisella puolella! Me likey, minähän muutan sinne!
Anteeksi (hieman) turha postaus :D

Let's get small

Tämä kuva on ihana ♥
Syy todella pitkään postaustaukoon on ollut totaalinen motivaation puute. Mutta nyt motivaatio on tullut takaisin. Aloitan taas sen 500 kcal, max 700 kcal linjan. Olen ostanut vaa'ankin, sillä en luota niihin kahteen mekaaniseen vaakaan joita meillä on kotona. Olen lihonut jonkun verran, mutta en anna sen häiritä. Tästä lähtien vaa'an lukemat saavat luvan olla päivä päivältä pienempiä. Kyllä minä vielä painan sen 50 kiloa.
Postaan vielä illalla uudestaan kun on enemmän kerrottavaa.

Olette ihania ♥

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

I'm so sorry for all that I've done, I'm so sorry for what I've become.


Äitin aviomies huutaa mulle. Äiti huutaa vuoroin mulle, vuoroin sille. Itken, yritän tukahduttaa huudot tyynyyn. En kestä tätä, kaikki ahdistaa. En syö enään koskaan. Äiti kyttäsi vieressä että söisin pitsan, koko helvetin pitsan. Itken kaiken takia, vedän peiton päälle. Mietin mistä löydän sakset. Havahdun sekunniksi. Mitä ihmettä ajattelen? En koskaan ole edes harkinnut satuttaa itseäni. Nousen ylös ja etsin saksia. Kyyneleet kastelevat pöydän. Missä ne on? En löydä saksia. Löydän levyllisen särkylääkkeitä. Se kulma on terävä. Otan sen mukaan sänkyyn. Ne huutaa taas. Itken. Raavin kymmensenttisen naarmun käteen. Se ei satu. Ihoa irtoaa pieninä palasina. Pintanaarmu. Lasken lääkkeet. Neljä kertaa 500mg. Ei. En tee sitä. Lopetan mielummin syömisen. Heitän lääkkeet seinään ja lasken pään tyynyyn.

Itken.

Anteeksi.

Viikonloppu H:n kanssa oli ihana, miksi nyt tapahtuu näin?

Anteeksi.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Not today. Tomorrow

Ollaan yhdessä ja onnellisia

Viikonloppu meni liian nopeasti. Oltiin kahdestaan meillä. Juteltiin ja katsottiin elokuvia (Pieni suklaapuoti ♥ ), juteltiin vähän lisää. Se on ihana. Menin suihkuun ja hetken päästä kuulin musiikkia. Ajattelin että se oli laittanut radion päälle koska talossa oli hiljaista, mutta kun avasin kylppärin oven katsoakseni mistä ääni tuli, se ei ollutkaan radiosta. Se istui soittamassa pianoa. En edes tiennyt että se soittaa pianoa. Katselin sitä hiljaa, en halunnut keskeyttää. Hiivin hiljaa huoneeseeni vaihtaakseni vaatteita, ja silloin se alkoi soittamaan jotai hyvin tutun kuuloista. Bellas Lullaby. Se soitti niin kauniisti. Olin onnellinen.

Eilinen meni syömisten kannalta hyvin. En syönyt mitään. Join vettä, kahvia ja 1.5 litraa sokeritonta rodeota. Mentiin leffaan ja join siellä vettä. Ei edes tehnyt mieli mitään syötävää. Tänään olenkin syönyt, mutta en jaksa masentua siitä. Uskallan kerrankin olla vähän onnellinen, joten en masennu syömisistä. En nyt. En tänään.

torstai 10. kesäkuuta 2010

You keep me alive


Postaan nyt, sillä en ehdi postata koko viikonloppuna.

Ensimmäinen työviikko lähenee loppua, kolme jäljellä. Pidän työstäni ja menen sinne mielelläni. Olen kuitenkin väsynyt ja odotan viikonloppua. Innolla ♥
Syy? H tulee meille koko viikonlopuksi. Niille teistä jotka eivät tiedä/muista: H on ihana ihminen. Siis tarkoitan sitä. Se tietää kaikista mun "ongelmista", eli söhläilyistä sun muusta, ja sitä ei haittaa. Se haluaa auttaa. Se jaksaa ja haluaa puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, toisin kun exäni joka vain textasi eikä voinut puhua mistään muusta kuin ruoasta ja siitä että se on niin v*tun fiksu ettei sen tarvi lukea kokeisiin etc etc. H on söpöllä tavalla suojeleva, lähettää tekstareita illalla tyyliin "nati nati, mene nukkumaan että jaksat sitten töissä:)". Se ihana, huolehtii mutta ei kuitenkaan hössötä. ♥ Tästä on tulossa muuta kuin kaverisuhde:)

Viikonlopun ruokalinja tulee olemaan energiajuomaa, energiajuomaa, ja lisää energiajuomaa. Minulla on tosi vaikeata syödä toisten seurassa, joten juon koko viikonlopun vettä ja rodeota (sitä sokeritonta, tietenkin). Eli kalorit tulevat olemaan päivittäin alle sata. Hyvä niin.

Kerron sitten sunnuntai-iltana / maanantaina kuulumisia.

Öitä, olette ihania ♥

Ps: Minua motivoi kamalasti tuollaiset kuvat. Haluan kokea sen tunteen, kun toinen voi kantaa sylissä valittamatta kamalaa painoa:)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Striving to be perfect, trying not to let you down.


Ruokatauko. Kävelen rappuja alas pukuhuoneeseen. Istahdan tuolille ja huokaisen. Avaan kaapin ja otan laukun esiin. Nostan esiin pussin jossa on kolme pientä muovirasiaa jotka äiti laittoi mukaani lounaaksi. Avaan ensimmäisen, sinisen. Pala mustikkapiirakkaa. Laitan sen penkille viereeni. Avaan seuraavan, vihreän rasian. Salaattia. Lasken sen sinisen purkin viereen. Sitten viimeinen, suurin rasia. Avaan sen, siellä on wokkivihanneksia ja spagetinpätkiä. Lasken sen viereeni. Katselen kolmea purkkia, jotka äitini on huolella laittanut mukaani. Huokaisen ja pyydän hiljaa anteeksi äidiltäni. Kaavin purkkien sisällöt roskikseen.

Olen kamala. Olen retkahtanut, syönyt liikaa. Päivät menevät hyvin, kunnes tulen kotiin. Näkkäriä, leipää, päärynää, omenaa, lakua.... Mitä enemmän syön, sitä enemmän ahdistun. Syödessäni ajattelen että "näinhän ihmiset normaalisti tekevät, ei tämän kuulu olla mikään rangaistuksen arvoinen asia." Kun olen syönyt, pala nousee kurkkuun. Ahdistun. Miksi tuokin piti syödä kun olet jo valmiiksi sotanorsu.

Miksi en osaa, miksi en onnistu?
En jaksa enään epäonnistua.
Haluan lopettaa syömisen kokonaan, tulla pieneksi keijuksi.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Christina Aguilera - Fighter

When I thought I knew you
Thinking, that you were true
I guess I, I couldn't trust
'Cause your bluff time is up
'Cause I've had enough
You were, there by my side
Always, down for the ride
But your, joy ride just came down in flames
'Cause your greed sold me out of shame, mmhmm

After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold resentment for you
But, uh uh, oh no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that you tried to do
I wouldn't know just how capable I am to pull through
So I wanna say thank you

'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Never, saw it coming
All of, your backstabbing
Just so, you could cash in
On a good thing before I realized your game
I heard, you're going around
Playing, the victim now
But don't, even begin
Feeling I'm the one to blame
'Cause you dug your own grave, uh huh

After all of the fights and the lies
Yes you wanted to harm me but that won't work anymore
Uh, no more, oh no, it's over
'Cause if it wasn't for all of your torture
I wouldn't know how to be this way now, and never back down
So I wanna say thank you

'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
Makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
It makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Onko tämä biisi teidänkin mielestä todella thinspaava? Toimii ainakin minulla:)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Music


Todella pikapostaus tulossa, anteeksi.

Onko teillä jotain erityisiä thinspo-biisejä joita kuuntelette? Niiden ei välttämättä tarvi olla tyypillisiä thinspo-biisejä kuten esim. Courage, vaan joku tavallinen, muulla tavalla thinspaava biisi olisi kiva.

Joten voisitteko listata omia lemppareitanne tänne? Kiitos:)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Up to my same old tricks, and it keeps getting better

Motivaatio, tervetuloa takaisin ♥

Olen iloinen. Motivaatio on tullut takaisin. (Oli jo aikakin...) Aloitan taas 500 kalorin linjan. Pakko. Olen yksin kotona, ja tein juuri kolme annosta kasvissosekeittoa itselleni, pakastan niistä kaksi ja syön yhden tänään päivällisellä. (yhdessä annoksessa on 52 kaloria). Tähän mennessä olen syönyt 293 kaloria, eli keiton jälkeen jää 155 kaloria illaksi. Toivottavasti äiti ei vaan pilaa tätä tänään pakottamalla syömään mitään kamalaa.

Ajattelin vielä pyöräillä 16 kilsaa tänään, eli kauppaan ja takaisin. Siinä kuluu 350 kaloria, laskemmalla vähän alakanttiin.

Minun on vaan ihan pakko laihtua vielä se 10 kiloa, ihan pakko. En voi olla näin iso kun koulualkaa uudestaan.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

I ain't gonna stop


Koeviikko on ohi, vihdoinkin ♥ Nyt on taas aikaa blogille...

Aloitin kesäkuun kunniaksi herkkulakon. En saa siis syödä keksejä, kakkuja, karkkeja, suklaata, jäätelöä.... Kuukauteen. Oikein minulle, ehkä se auttaisi pudottamaan edes pari kiloa tästä. Mehujäitä saan syödä, mutta vain viikonloppuina ja en kahta enempää.

Syöminen ahdistaa. Jos ei sinä hetkenä kun tungen ruokaa suuhun, niin viimeistään sitten kun lautanen on tyhjä. Miksi söin tämän? Olisin pärjännyt hyvin ilmankin. Tai puolet olisi riittänyt... Aamuisin päätän että en saa syödä enempää kuin 500 kaloria. Onnistunko? En, sillä äiti on tarkka päivällisen suhteen. Onneksi kohta on loma. Silloin olen ensimmäiset neljä viikkoa töissä, ja siellähän ei voi syödä kokoajan, vain lounarilla. Onneksi näin...

Olen niin motivoitunut laihtumaan koulun alkuun mennessä. haluan nähdä niiden ilmeet, kun olen kauniimpi, pienempi. Tuskin olen 50 kiloisenakaan mikään pieni ja siro, mutta en yhtä iso kun nyt. Tämä motivaatio alkoi siitä kun näin kuvia itsestäni kouluvuoden alussa. Olin niin iso, läski. Painoin silloin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Ne kuvat olivat kamalaa katsottaa, ja kaikki näkivät ne. Niissä seisoin kyttyrässä, melkein 70 kiloisena. Oksetti nähdä ne, kurkkua kuristi ja kyyneleet tulvivat silmiin. Ei. Koskaan. Enää. Seuraavan kerran kun ne näkevät kuvia minusta, olen 20 kiloa kevyempi kuin niissä kamalissa kuvissa. Lupaan sen.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Sadas postaus- it's time for a change


Ensinnäkin, kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. Vaikka en ole teidän kanssa samaa mieltä, niitä oli ihana lukea. Kiitos siitä ♥

Olen repsahtanut laihdutuksen suhteen, olen syönyt ajattelematta ja en ole liikkunut. Nyt on muutoksen aika. Muokkasin vähän painolistaa sivupalkissa ja lisäsin sinne muutamia asioita. Nyt teen uuden suunnitelman. Alan syömään terveellisiä ruokia, en mitään roskaa. Hedelmiä, vihanneksia, marjoja. En syö leipää tai muuta kamalaa. Nyt on pakko muuttua. Kun koulu alkaa taas elokuussa, painan 50 kiloa. Lupaan sen. Siihen on vain 9-10 kiloa matkaa. Kilo viikossa, niin se onnistuu.

Katselin äsken huippista pikkusiskoni kanssa. Järkytyin tuomareiden kommenteista. "Aivan liian iso, liian suuret reidet, aivan liian pyöreä". Siis mitä?! Se tyttö oli minua varmaan 10 senttiä pidempi ja 10 kiloa kevyempi, ja sen reidet olivat ihan normaalit. Katsahdin siskooni. Se katsoi minua epävarman näköisenä ja sanoi: "Onko toi oikeesti läski?" Sitten sisko katsoi omia, pieniä reisiään. Ei, ajattelin. En anna tämän tapahtua. Se on vasta kaksitoista. Selitin, että tuomarit eivät oikeesti olleet sitä mieltä, että ne vain sanovat noin koska kyseessä on telkkariohjelma. Sitten aloin kehua sen tytön hiuksia ja silmiä, painotin siskolleni kuinka kauniit hiukset tällä onkaan. En halua että pikkusiskoni joutuu kokemaan tällaista epävarmaa, suoraan sanoen helvettiä, monta vuotta. En anna sen tapahtua.

Olen omaksunut uuden, hieman rasittavan tavan: Varmistan kokoajan, että kaikki muut syövät tarpeeksi ja huolestun heti jos joku ei syö kunnolla. Esimerkiksi koulussa, kun istuttiin siinä ruokalan pöydässä, yksi kavereistani otti vain salaattia. Tiedän että se otti niin vähän ruokaa koska se oli menossa suoraan kotiin sen jälkeen, mutta kuitenkin. Kyselin siltä miksi se ei ota edes näkkileipää tai edes maistaisi ruokaa että sille ei tulisi huono olo. (Tämä vaikutti varmaan hieman koomiselta, sillä istun itse aina ruokalassa tyhjä alue edessäni, en syö siellä mitään). Se katsahti minuun oudosti ja sanoi ettei se tykkää siitä ruoasta.
Sama juttu kotona. Kyselen siskoltani jos se haluaa että teen leipää sille, tai laitanko puuroa tai muuta syötävää. Haluan vain varmistua siitä, että muilla on hyvä olla...

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Pictures

Eli tässä se nyt on, sadan lukijan takia tehty kamala kuvapostaus. Minulla on vielä ainakin 9 kiloa matkaa jäljellä kunnes olen tyytyväinen, mutta myös 9 takana. Sanokaa ihan rehellisesti miltä noi kuvat näyttää, en pahastu, sillä tiedän että olen sotanorsun kokoinen. Anteeksi vielä tällainen reverse...
Mutta 100 lukijaa, olette ihania ♥
Tämä on otettu kuusi kiloa sitten, nykyään saan pikkusormellakin ranteen ympäri


66 kiloa


59 kiloa (nyt)

Eli tuolta noi massiiviset reidet näyttävät läheltä....


perjantai 28. toukokuuta 2010

Sorry for the pause



Anteeksi tauko, koeviikko ei anna aikaa blogille. Anteeksi. Stressaan kamalasti, en ehdi ajatella muuta kun kokeita. Postaan heti kun kokeet on ohi, lupaan.
Ja heti kun sata lukijaa tulee täyteen, toteutan teidän toiveen, mitä sitten äänestättekkin:)




sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nobody knows


Tulin äsken kotiin bestiksen luota. Sillä oli synttärit, ja ne jotka muistavat niin tietävät sen postauksen jossa kerroin siitä. Eli... Viikonloppu meni hyvin. En syönyt eilen mitään, join vain energiajuomaa kahdensadan kalorin edestä. En vain pysty syömään muiden edessä, varsinkaan en H:n lähellä. Eilen oli vain yksi tukala tilanne kun piti syödä hanpurilaisia ruokapöydän ääressä, mutta selvisin siitä: Olin laittanut vessapaperia hupparintaskuun ennen ruokailua, ja sitten istuin vain siinä pöydän ääressä ihan tavallisesti ja sujautin ruoat taskuun.

Toinen ilmoitusluontoinen asia: Aamupaino tänään oli 57. Viisikymmentäseitsemän!! En ole painanut tuon verran moneen vuoteen viimeksi neljännellä luokalla.
Mutta...
En ole vieläkään tyytyväinen. Olen laihtunut 11 kiloa vuoden alusta lähtien, mutta sama läski olen vieläkin. En uskalla laittaa noita sydämiä tuonne sivuun enempää kuin 59:ään, sillä osa tuosta painosta on nestettä, ja se tulee takaisin.

Haluan kertoa vähän enemmän H:sta. Olen tuntenut sen pari vuotta, ja se on ihana ihminen. Se on ainoa joka tietää näistä mun laihdutusjutuista. Toivon että meistä tulee vielä jotain. En ole koskaan tavannut kundia joka on niin ihana. Me istuttiin eilen siellä sohvalla ja mä olin tosi väsynyt ja oli huono olo. Vähän ajan päästä nojasin H:n olkapäätä vasten, ja yhtäkkiä makasinkin sen sylissä. Siinä oli ihanan lämmin ja turvallinen olo. Olin siinä monta tuntia, taisin nukahtaakin välillä. Energijuomien takia päässä pyöri, mutta H silitti hiuksiani ja sanoi että kaikki on hyvin. Sen piti kuitenkin lähteä vähän ennen kahtatoista kotiin, koska oli niin pimeää. Mä menin ulos sen kanssa ja seisottiin siinä sitten. Yhtäkkiä silmissä sumeni ja tunsin että meinasin kaatua. H nappasi musta kiinni ja piti mut pystyssä. Se katto mua tosi huolissaan ja sanoin sille: Anteeksi että mä oon tällanen, mulla on vaan huono olo. Sitten hetken päästä kuiskasin itku kurkussa: Mä en oo syöny mitään tänään, anteeks. Mä yritin. Nojasin siihen ja itkin. H kuiskasi korvaani: Syö kiltti nyt jotain. Ihan mitä vaan. Meinasin taas rojahtaa maahan. Teki mieli itkeä kaikki ulos. H on ainoa, joka tietää. En voi valehdella sille. En vain osaa.

Kalorit tänään ylöspäin pyöristettynä 500.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

The Little Voice In My head Keeps Me Going On

Niin totta tuo teksti
Luulin että eilisen miinuskaloripäivän takia saisin hyvällä omallatunnolla syödä tänään ihan niin kuin normaalit ihmiset. Pystyisin syömään äitin tekemän letun ja olla iloinen. En vaan voi. Äiti odotti kotona hellan ääressä että tulisin kotiin. Se laittoi minut istumaan pöydän ääreen, kantoi eteeni lautasellisen kasvissosekeittoa ja lettuja. "syö kaikki", kuului käsky. Ja minähän söin. Neljä lettua. Äiti hymyili tyytyväisenä. Kiitin ja menin huoneeseen.

Itkettää ja ahdistaa. Koulu vaatii liikaa, äiti vaatii liikaa, minä vaadin liikaa. "Niin, sitten kun menet Turkuun opiskelemaan..." Nielaisen ja katselen kemiankirjaa edessäni. Huomenna on koe ja en ole kunnolla valmistautunut. Äiti on jo suunnitellut tulevaisuuteni: Saan L:än pitkästä matikasta ja pitkästä kemiasta, kirjoitan huippupääsykokeen lääkikseen ja pääsen sinne opiskelemaan lääkäriksi. Tietysti pääsen sisään ensimmäisellä yrittämällä. Äiti, mitä jos se ei ole minun unelma? Haluan lukea psykologiaa ja opiskella rauhassa.
"Kai sinä olet valmistautunut kunnolla siihen kemiankokeeseen?"

Eiliset tapahtumat nakertavat vieläkin mieltä. Ei, ne ei nakerra. Ne ovat valloittaneet ajatukseni. Sen nöyryytyksen jälkeen olen vielä motivoituneempi laihtumaan ensi lukuvuoden alkuun mennessä. 50 kiloa painan silloin. Ahdistaa ja itkettää, kyyneleet valuvat paksuja poskia pitkin pöydälle. Hyvä, itke pois turha paino. Niin kamala, riittämätön olo. En ole tarpeeksi ahkera kotona, en saa tarpeeksi hyviä arvosanoja, en ole tarpeeksi mukava kaikille... En ole tarpeeksi laiha.

tiistai 18. toukokuuta 2010

You are what you eat

Meillä oli koulussa tänään teemapäivä. Se oli ihan kivaa, kaikenlaista sekoilua suun muuta. Kunnes...
Nyt oli kilpailujen aika. Viestikisa. Joudun kahden kundin kannettavaksi, ylös mäkeä. Häpesin, halusin pyydellä anteeksi sotanorsuolemustani. Se ei loppunut siihen. Mäellä ei saanut kääntyä takaisin ennen kuin olin tunkenut kuivan keksi suuhun ja yrittänyt viheltää. Nolotti istua siinä niitten kundien sylissä ahtamassa keksiä naamaan. Päästiin sitten alas ja minä häpesin. Istuin itku kurkussa nurmikolla, halusin pois. Hävetti.

Kun tulin kotiiin, muut istuivat tyytyväisinä ruokapöydän ääressä. Aloin voimaan pahoin kun katsoin muiden lautasia, menin omaan huoneeseen. Äiti pakotti syömään kaksi leipää ja sanoi että mun pitää lämmittää pinaattilettuja itselleni. Pävän tapahtumien jälkeen ei ollut nälkä. Paistoin 7 pinaattilettua, heitin niistä heti kaksi roskiin. Painelin lettuja talouspaperiin ja katselin kuinka rasvat jäivät paperiin. Pilkoin loput lautaselle. Söin osan, ja piilotin loput lautasliinaan. En pystynyt syömään loppun.
Läski mikä läski.

542 kaloria syöty tänään/liikunnalla kulutettu 776 kaloria

lauantai 15. toukokuuta 2010

Here we go again

Päätin nyt kirjoittaa kaikki kysymykset ja vastakset teille:) Enjoy

Oletko usein onnellinen?
Olen sellainen perus-positiivinen ihminen. Olen todella harvoin huonolla tuulella tai vihainen. Mutta onnellinen? En aina. Laihdutus ja painon ajatteleminen vie energiaa, mutta nyt kun kesä alkoi (?) olen todella hyväntuulinen:)

Mitä harrastat?
En harrasta mitään missään seurassa, mutta vapaa-ajalla uin, lenkkeilen ja pyöräilen aina kun ehdin.

Lempparikirja?
Tämä on aina vaikea, sillä luen paljon. Sanoisin kuitenkin että se on Twilight, mutta pidän myös kirjasta Tapa minut äiti!.

Lempparielokuva?
Taas mahdoton kysymys:) En tiedä mitään lempparileffaa, mutta rakastan kaikkia muita elokuvia paitsi kaiken maailman scifi/ nörtti/ maailmanloppu-elokuvia. Eli komediat, draamat, kauhuleffat, ne käy :)

LemppariTv-sarja?
Rakastan, rakastan Greyn Anatomiaa! Se on ehdoton lemppari, johon jäi koukkuun ensimmäisten kahden minuutin katselun jälkeen. Minulla on kaikki tuotantokaudet kotona, jotka olen katsonut läpi yli 50 kertaa.

Lemppariväri?
Lempivärini vaihtelee melkein joka päivä, riippuen millä tuulella olen. Kestosuosikit ovat kuitenkin fuksia ja vaalea pinkki. Ja valkoinen. Valkoinen on ihanan puhdas väri:)

Millainen olisi unelmavartalosi?
Jos olisin tyyppi Dollhousessa ja pääsisin totaaliseen muodonmuutokseen... Haluaisin olla tämän pituinen kuin nyt olen, 170cm. Haluaisin painaa 45-50 kiloa, ja minulla olisi pitkät hiukset. En haluaisi olla mikään lauta, mutta A- tai pienet B-kupit haluaisin. Minulla olisi muotoja, mutta ei mitään Beyoncéa.

Mihin painoon uskoisit olevasi tyytyväinen?
Mietin tätä asiaa tänään. Kun aloitin tämän laihduttamisen vuoden alussa, laitoin tavoitepainoksi 56 kiloa, eli -12 kiloa silloisesta painosta. Pari kuukautta sitten siirsin painotavoitteen parilla kilolla, 54 kiloon. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että tavoite olisi 50-51 kiiloa. Eli kai minä olisin tyytyväinen siinä painossa. Kai.

Onko siellä jo kesä?!
On täällä on ihana kesä!! Varjossa 25 astessa ja auringossa kuuuuuuma!!! Love it ♥

Mikä elokuva on herättänyt sussa voimakkaita tunteita?
My Sisters Keeper on ihana elokuva, joka saa minut itkemään joka kerta. Suosittelen.

Pelkäsitkö pienen muumien mörköä?
Pelkäsin, mutta vielä enemmän pelkäsin sitä noitaa:D Pelkäsin sitä niin paljon, että menin aina sohvan taakse piiloon kun sen noidan naama näkyi ruudussa :D

Miten saat itsekurin pysymään joskus kun syöt todella vähän (300kcal tai alle)?
Minulla ei oikeastaan tuollaiset alle 300 kca´l päivät tuota vaikeuksia. Vaikeampaa minun on rajoittaa syöminen 700-800 kaloriin. Mutta siitä itsekurista: Tällaiset päivät ovat helppoja arkipäivisin. Kun minulla on koulua 8-16, en hedi syödä paljoa. Herään kuudelta, enkä syö aamupalaa. En myöskään koskaan syö koulussa, joten syön vasta päivällistä. Siinä vaiheessa minulla on jo mennyt se varsinainen näläntunne pois, joten ruoan rajoittaminen on naurettavan helppoa.

Kerro itselläsi toimivat laihdutusvinkit tai niksit
En yleensä tykkää jaella mitään vinkkejä, mutta tämän blogin lukeminen on omalla vastuulla joten kirjoitan joitakin tänne.
Ensinnäkin, minulla toimii suunnittelu. Suunnittelen seuraavan päivän kalorit mahdollisimman tarkasti edeltävänä iltana. Silloin en sorru mihinkään. Toinen on thinspo. Teen vihkoa, katson videoita, sh-dokkareita, ja luen blogeja.
Sitten niitä vinkkejä. Vesi ja vihreä tee! Huomasin, että aina kun juon paljon vihreää teetä, paino putoaa nopeammin, ja mikään ei turvota. Jos tulee syötyä liikaa, juon 4 dl teetä ja kaikki on taas paremmin.

Pyöritkö millään "tämänhenkisellä" foorumilla, esim proana tai muuta?
En.

Onko sulla lävistyksiä?
Ei ole, ei edes korviksia x). Tämä johtuu kamalasta neulakammosta, joten en voi ottaa mitään lävistyksiä.

Koetko olevasi sairas?
Sh:n suhteen? En koe olevani sairas. En laihduta omasta mielestäni epäterveellisin keinoin, ja osaan lopettaa sitten kun olen tyytyväinen painooni.

Mitä teet kun olet tavoitepainossasi?
Tämä kysymys pyöri päässäni koko eilisen illan. En tiedä. Jos laihdun siihen viitenkymmeneen kiloon, olen laihtunut 18 kiloa. Kun olen siinä tavoitepainossa? Ensimmäisenä tuli mieleen laihdutan vain vähän lisää, ihan vain varmuuden vuoksi, jos en olekaan tyytyväinen.

Mihin maahan oot aina halunnu matkustaa?
Kreikkaan. Olen ollut siellä monta kertaa, mutta en muista reissuista mitään. Haluan sinne uudestaan:) Haluan kokea ne ihanantuoksuiset appelsiinipuutarhat, rannat ja kaikki ihanat Stravros-nimiset komeat miehet jotka rakastavat vaaleita hiuksia, niinkuin ne tekivät kun olin pieni.

Milloin aloitit laihduttamisen?
Olen ollut sellainen typerä on/off laihduttaja aina ala-asteelta asti. Olen onnistunut laihtumaan sen kaksi kiloa, mutta siihen se on loppunut. Tämänkertainen laihduttaminen on pysyvää, aion onnistua. Olen laihtunut 6.35 kiloa, joten nyt en mokaa.

Käytkö terapiassa?
En, en koe tarvetta siihen.

Ootko siis 16-17 :)
Juu, olen 16, täytän lokakuussa 17.

Rakastatko jotain ihmistä?
Tällä hetkellä ei ole mitään ihmistä jota rakastan sillä lailla, mutta rakastan vanhempiani ja siskoani. Rakastan myös parasta ystävääni, jonka olen tuntenut kohta 15 vuotta. Ja kissojani:)

Onko sulla lemmikkiä?
On, kaksi ihanan hullua kissaa:) Ne täyttävät tämän vuoden lopulla kaksi vuotta, eli ei ne mitään senioreita vielä ole :D

Vesisade vai lumisade?
Vesisateessa on jotain todella turvallisen oloista, siitä tulee lapsuus mieleen. Se ropina kun pisarat osuvat kattoon on ihanan turvallinen. Toisaalta, jouluaattona pitää sataa lunta. Paljon.

Ketä kaikkia perheeseesi kuuluu?
Kun minulta kysytään tätä, "jaan" yleensä perheeni kategorioihin. Koska vanhempani on eronneet, asun kahdessa paikassa. Kun olen öitini kanssa, täällä asuu öiti, sisko, äitin aviomies (en laske "perheeksi") ja puolipikkuveli. Isäni luona taas perheeseeni kuuluu isä ja sen vaimo.

Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi pidät juuri siitä?
Kesästä. Kesä tuoksuu mansikoille, mullalle ja auringolle. Kaikki ovat hyvällä tuulella ja kesällä on lämmin. ♥

torstai 13. toukokuuta 2010

Ask me anything


Minulla on nyt menossa jotenkin huono kirjoituskausi blogin suhteen, en oikein keksi mitään kivaa:) Siksi aionkin tehdä kysymys-vastauspostauksen lähipäivinä sillä edellisestä on jo aikaa, joten kysykää nyt kaikkea josta haluatte tietää, vastaan kaikkiin kysymyksiin:)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Never good enough


Äiti kertoi äsken yhden asian, jonka mun 8 vuotias "pikkuveli" oli sanonut sille tänään kun äiti teki ruokaa:
-Äiti, mua huolestuttaa kun se laihtuu ja laihtuu kun se ei syö lihaa. Kohta se on vielä laihempi...

En usko tota. En ole lahtunut paljon. En tarpeeksi. Vuoden alusta painoa on lähtenyt 6.35 kiloa. Näkyykö toi missään? Ei. En näe mitään eroa, en tunne mitään eroa. Olen vielän se sama vanha läski, se joka syö kaikkea aivan liikaa ja liian usein. Säälittävää, en osaa edes olla syömättä. Miten vaikeaa se oikein voi olla: Älä. Syö.

Pojat olivat sopineet jonkun näköisen helatorstainvieton huomiseksi. R sanoi tänään että ne on sopinu jotain ohjelmaa ja että tulenko, " syödään ja silleen". Ei kiitos. Peruin tapaamisen. En voi mennä sinne syömään, lihomaan ja ällöttämään muita. Hyi yök. Ei enempää ruokaa läskille.

tiistai 11. toukokuuta 2010

This secret isn't ours to share


Välillä minun on tosi vaikea pitää kulisseja pystyssä
Hymyillä, nauraa, olla ihana ja täydellinen
Välillä olisi vain niin paljon helpompi kertoa kaikki, romahtaa ja itkeä
Kertoa miten vaikeaa välillä on.

Tätä salaisuutta ei ole tarkoitettu jaettavaksi
Nämä tavat ja rutiinit ovat minun omia, turvallisia.
Kenelläkään ei ole kulkulupaa lavasteiden taakse.

Tarkoitus on, että kaikki näkevät ne hienot, täydelliset lavasteet: Hymyn, naurun, kohteliaisuuden.
Ne näkevät sen iloisen, kuplivan minän, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia,
sen minän, jonka kärsivällisyys on loputon, sen joka kuuntelee kaikkia ja ymmärtää.
Sen täydellisen oloisen.

Kenenkään ei tarvitse tietää

maanantai 10. toukokuuta 2010

Hold back the tears. Pretend you're okay.


En tiedä millä tuulella olen, en tiedä mitä teen. Päivän kalorit ovat ylöspäinpyöristettynä 650.... Ei hyvä... Tätä menoa paisun kun pullataikina, entistä suuremmaksi. En päässyt uimahallille (vaa'alle) tänään, mutta aion mennä sinne vielä tällä viikolla. En luota muuhun vaakan kun siihen hallin omaan, turvalliseen, tarkkaan digitaaliseen tuomipäivälaitteeseen.

Eikö olekin outoa, että vaaka voi määrätä päivän, jopa viikon mielialan? Jos paino on laskenut, mieluiten paljon, olen paremmalla tuulella. Jos se on pysynyt samana tai laskenut liian hitaasti, masennun,. Olen vihainen, ärsyyntynyt ja rauhaton. Hmm.... Toivon todella että paino on laskenut, muuten ahdistun. Todella paljon.

Eilen (tai toissapäivänä??) äiti katsoi minua ja sanoi: "Kyllä sä olet laihtunut aika paljon, eikai sulla nyt vaan ole mikään syömishäiriö?" Ajattelin että se valehtelee. Just joo, ei kuutta kiloa huomaa.
Kai se vaan sitten valehtelee tai näkee huonosti. Olen massiivinen. Valas. Eiei, ei tän kokoinen oo laiha, ei ees pienikokoinen.
Mutta odottakaa vain, kun koulu alkaa kesän jälkeen, aion olla pieni. Kaunis ja täydellinen.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Only perfect counts

"Anonyymi kirjoitti...
Tyttö hyvä.. Mä en jaksanu lukea sun koko blogia, mutta sulla näyttä olevan aika paha syömishäiriö... Ja jotain tarttis tehdä..Oot varmaan aika paljon nuorempi kuin minä, itse lähentelen kolmea kymppiä ja siksi haluan kertoa sulle, miten sun EI kannata tehdä, ET SAA TEHDÄ ELLET HALUA JOUTUA HAUTAAN!

Mä oon ollu koko nuoruusikäni tosi laiha, sit mä lihoin tuossa pari vuotta sitten 8 kiloa kun asuin ulkomailla. Ja tähän sanon, että silloin painoin ihan NORMAALISTI jotain 62 kiloa. Mulle tuli vaan kauhee tarve laihduttaa ja tein ehkä paskimman kautta: 700 kcal päivässä, fyysisesti raskas työ, urheilin lähes joka päivä raskasta aeroobista liikuntaa.. jne. Joten mä en voi kuvitellakaan, että miten huonoon kuntoon sä saat ittes jollain 200kcal!
Tiedätsä mitä mulle kävi? Mun elimistö meni niin heikkooon kuntoon, että aloin saamaan kaikki flunssat ja infektiot. Ja sithän elimistö alkaa käymään vielä enemmän säästöliekeillä ja repii ne vikat energiat sun elimistöstä muualta, kuten sydämestä. Kai tiedät, että suurin osa anorektikoista kuolee sydäriin, koska se on viimeinen elin joka ihmisellä toimii. No, mulle kävi niin, että tän jälkeen mun aineenvaihdunta oli menny niin sekaisin, että oli kilpirauhasen vajaatoiminta, korkeet kolesteroliarvot (vaikka en syöny rasvaa), korkeet rasvahapot... jne.. Ja mitäs sit kävi.. Kun mun elimistö ei jaksanu myöskään enää tuottaa kortisolia ja oli käyny säästöliekeillä, kävi niin että mä "sekosin" (ilman mitään tahtoani, vaan fysiikka petti), mulle laukes 24/7 paniikkihäiriö ja tuntu että olin vuoden kännissä. Lisäks muhun iski niin lamaava uupumus, etten päässy vuoteen sängystä ylös! Jos katot youtubesta videoita esim "chronic fatigue synrome" niin se kuvaa aika paljon mun tilaa, eikä sille voi tehdä mitään muuta kuin odottaa että voimat tulee takaisin. Lisäks mun vastustuskyky oli nollassa, että sain puoleksi vuodeksi kroonisen infektion, ja meinasin kuolla siihen, koska mun keholla ei ollut mitään millä taistella infektiota vastaan. Mä edelleen toivun tästä episodista enkä vieläkään kykene liikkumaan kotia kauemmas, vaikka olen ollut vuodelevossa kohta vuoden! Ja miks mä kirjotan tän sulle? Siks että mä olen susta huolissani ja en halua että kukaan muu kokee tätä kamaluutta mitä mä koin...
Ja muistakaa rakkaat ihmiset, että sillä vähäisillä kaloreilla te vaan tuhoatte aineenvaihtunnan ja ruumiinne. Ja jos olet oikeasti ylipainoinen ja haluat laihduttaa niin sillon sun tulee syödä terveellisesti ja paljon kaloreita.
Voimia sulle tyttönen!
"

Mun oli nyt vaan ihan pakko tulla kirjoittamaan, selventämään pari asiaa ton anonyymin laittaman kommentin takia. Mulla ei siis ole minkään näköistä syömishäiriötä yms. Olen kaikkea muuta kun alipainoinen, kaikkien tilastojen mukaan täysin normaaleissa mitoissa. Eli olen siis terve. Kaikin puolin. Okei, en ole tyytyväinen itseeni, haluaisin lahtua vielä. En ole täydellinen. Mutta en aio laihtua liian paljon. Vain pari kiloa vielä... (tai kymmenen...). Olen laihtunut vasta 6 kiloa. Se ei ole tarpeeksi, ei. Mutta olen täysin terve ja en laihduta mitenkään epäterveellisesti. Noi 200 kalorin päivät ovat aika harvassa, normaalisti syön ehkä noin 700-800 kaloria päivässä. Ja sehän on paljon, eikö niin?

Tiedän, että mun jutut täällä on välillä vähän sekoja, ja niistä saattaa saada sellaisen kuvan että jokin on pielessä. Mutta kaikillahan on niitä huonoja päiviä.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Haluan laihtua, mutta en tällä tavalla. Olen oksennellut koko yön, puolen tunnin välein. Nyt oksennan vain mahahappoja ja vihreänkeltaista litkua. En edes muista milloin olin oksennustaudissa viimeksi. Kahdeksanvuotiaana? Ällöttävää. Kroppa tärisee ja ajatus ei kulje. En voi juoda edes vettä, sillä se tulee heti ulos.... Lovely. Kiva viikonloppu siis tiedossa. Kunhan pääsen maanantaina kouluun etten missaa mitään.
En edes muistanut miten kamalaa tämä on.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Thinspiration: Lovely Legs

TOIVON SEURAAVAN THINSPO-POSTAUKSEN AIHEEKSI:


Eli toteutan nyt sitten tuon toive-thinspo-postauksen. Enjoy:)

























Kommentoikaa mitä piditte:)